Nonii. Nyt tiälläkkiin on sitten tuota lunta kunnolla. Eelen sitä sato niin jottee varmasti ulos piästy. Toessa päevänä käätiin pellolla. Mutta ee piästy yhessä, piti männä vuorotellen kun mami käätti meitä yksinnään. Se kun ee meetä yhtä aekoo yksin ota kun myö männään eri suuntiin ja se ee kuulemma voe kahteen paekkaan ratketa yhtä aekoo. Ja miks muuten ee voe? Pitäshän sen voijja kun se on meijän palavelija. Orja.

 

No minä kävin ulukona ensin. Olj se jännä kun semmosta valakosta pehmeetä kylymee märkee olj tassuloehen alla. Minä heettelin sitä lunta ja jahtaelin. Välillä hyppäsin puuta vasten ja kiipesin ylös ja sitten tuas tulin alas. Lumi vuan pöllys ja se ol hauskoo kun sitä sae viskellä miten halus. Kyllä minä tykkäsin lumesta. Piti se välillä naakasta kun ee tiennä jotta minne mänis ja alako tassuloeta kylymämmään pikkusen. Jottii immeispenskat ne huutelj, jotta "Kissa!", lienenkö ollunna sitten niin ihmeellinen niihen mielestä. En tiijjä. Kun tulin sissään, rupesin het nuolemmaan ihteeni puhtaaks siitä lumesta. Siinä olj iso työ. Kaltsu kerto jotta ulukona oli tosi erikoesta ja lunta niin paljon. Sekkiin pesj ihteensä kovasti kun tulj sissään. Kyllä se karkassii rappukäätävvään jo sillon kun mami lähti minnuu viemään ulos. Vuan mami vei sen takasin sissään ja sitä selevästi otti nuppiin se.

 

Vuan toevottavasti mami laskoo meijjät pihalle tuas mahollisimman kiireellä.

 

Niin juu siitä harjasta. Se on semmonen furminator. Aekamoenen se kyllä on. Kaltsu vihhoo sitä ylj kaeken. :)

 

Kaltsulla sitä virtoo riittää. Se olj piilotellu tuonne maton alle palasen siitä joolupukkimukista, jonka se tuossa yks päevä rikko. Kyllä minäkii sillä palasella tykkäsin leekkiä. Vuan mami otti sen poekkeen, kun se on kuulemma vuarallinen. Vuan ee tuo meille aenakkaan mittään pahhoo tehnä, miks lie niin sano.

 

Nyt syömään. Mami osti tännään suikalelihhoo. On se hyvvee. Myökii suahaan pitkästä aekoo ruakoo ruokoo ja vaehtelua, eekä aena sitä pussia missä on niitä ihmeruokia. Sitten mami osti semmosia lohinappeja, ne on semmosia kissan karkkiloeta. Se laettokii ne tuommosseen aktivoentipalloon, tae muutaman niistä, ee kaekkia vaekka minä yritin sannoo. Minä oon kovasti sitä pallukkoo pyöritellynnä ja onhan tuolta jottaen tullukkii jo ulos. On se kun nykysin tässäkii mökissä pittää ruokasa etteen tehä töetä. Ee oo aenakkaan parempaan suuntaan mänössä tämä. Varmaannii pittää kooluttoo tuota orjoo. Ja nytkään se ee anna Kaltsun nukkuu, kun muuten se ee nuku yöllä... Pyh. :/

Noniin. Nyt se tuo mami sitten sae semmosen jutun piähänsä jotta ee oo tottakkaan. Se alotti meelle molemmille jonkun ihmeellisen B-vitamiinikuurin. Joovvutaan molemmat syömään semmosesta kinkun sisästä semmonen puolikas tapletti joka päevä. Ja se on niin pahhoo, se haesoo pahalle ja ennen kaekkee maku siinä on niin kamala, jottee oo tottakkaan. Tuo Kaltsu sen syöp niin kun ee mittään vuan minä en tykkee siitä. Mutta mami pakottaa väkisin nielemmään. Se pittää minnuu niin kaavan kiinni jotta minä nielen sen. Tosi inhottava homma tuommonen. Ja kuulemma siks, kun meestä on lähtenä niin paljon karvoja. Se olj männynä sinne liäkekaappaan ja kysynä jotta mitteehän vitamiinia sitä antas ja sanoneet olivat jotta tuota kannattaa kokkeella ja nyt on sitten pitkä kuuri eessä, aenakkii minusta se on tosi pitkä.

 

Sitten se on alakana kiusoomaan meitä semmosella joka päeväsellä harjoomisella. Olj ostanna semmosen kunnon harjan, missä on piikkilöetä tihheessä ja ne on kaaheen teräviä, joku erikoeskampa kuulemma. Sillä se ottaa meestä niitä irronneita karvoja päevittäen poes. Kuulemma on paljon meestä irtokarvoo joka paekassa. Ja sano se, jotta meellekkii oes parempi kun pesseyvyttään niin ee tarttus niin paljon irtokarvoja suuhun ja tulis vähempi karvapalloja. Ja pyh. Ja se harjoominen on muuten mielettömän inhottavoo. Minä rimpuilen ja kiemurtelen ja mami ee anna periks. Kuulemma myö totutaan siihen ajan kansa. Ja Kale huutaa ja sähähti tännään kerran. Jottaen tuo hyssyttellöö vuan ee se meistä oo mukavoo kun tuommosella pittää ottoo karvat poekkeen. Vuan minkäs tässä tekköö. Ee se aata ku vuan kokkeella kestee.

 

Arvatkees kamut muuten mitteekä? Tiällä on lunta muassa! Semmosta valakosta kylymee lunta. Kuulemma ehkä piästään huomenna ulos ja kahtommaan sitä lähempee. Hrrr... Kylymee lunta. Vaekka kyllähän myö siihen totuttiin viimekii talavena. Pikkusen se tassuloehin kylymi vuan ee se haetanna. Ulukoelu on mukavoo.

 

Sitten eelissä päevänä Kaltsu tiputti kaekki mamin levyt alas ja kannet hajjoel monista levylöestä. Ja yks mukikii mänj rikki. Sitten se jootu etteiseen ja olj siellä raahottumassa aeka kaavan aekoo. Minä söen ja mami söe tiällä sillä aekoo ja Kalle huuti etteesessä ja yritti suaha ovvee aaki vuan ol sohva eessä, kun muutenhan myö piästään, meitä kun ee pijättele oekeen mikkään. Kaltsulla on paljon enerkijjoo ja pittää piästä ulukoelemmaan, jos se siitä aattas.

 

Nyt kuulemma myö ee suaha jiähä pitemmäks aekoo tähän konneelle, ku tulloo joku roska telekkarista eekä se halluu jotta myö ollaan tässä keskenämmy. Yks näppäen ollaan suatu eelen tästä irti. :)

Myöpä suatiin
Miirulta
tämmönen huaste, joka otetaan ilomielin vastaan. Ee olla keritty aekasemmin vuan parempihan se on myöhään kun ee ollenkaan :)

Ja se tämä tehtävän anto kuuluukii sitten tälleensä:
"paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi kissaa (tai ihmistä), jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani kissat (tai ihmiset) tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä"

1. Kalevi: Minä tykkeen nukkua lavuaarissa. Mami aina ihmettellöö, miks minä sinne mänen. Sehän on tosi suojasa paekka missä sua muata, siellä on viileetäkkii jos esimerkiks kesällä on kamalan kuuma vaekka kyllä minä lämpimästäkkii tykkeen kamalasti, vuan joskus on kiva nukkua viileessä. Ee siinä minusta oo mittään outoa, jos tykkeen lavuaariin männä kerälle. Mami aina nauraa kun oon siellä.
Uolevi: Minä tykkeisin männä vuatekomeroon, jos saisin. Joskus piäsennii livahtammaan sinne ja sitten kun vauhtiin piäsen niin se on mänöä sitten :) Kiipeen ihan ylimmälle hyllylle, melekein sinne katon rajjaan. Mami säilyttää siellä peittoja ja tyynyjä. Sillä on niitä aekamoenen miärä siellä. Minä mänen sinne, puottelen ylimiäräset peitot ja tyynyt lattiille ja sitten kun niitä on sopivasti jälellä, kaivauvun sinne niitten välliin. Ihan perimmäiseen nurkkaan, niin ylös kun piäsen. Ja pien huolen siitä, jottei minusta näy hännän piätäkkään. Sitten kun mami kuhtuu minnuu, naukasen silleen tosi kimmeesti ja lyhyen naukasun. Ja mami ihmettellöö missee minä oon kun ee näy. Ja aina kun se sannoo minun nimen, niin minä naukasen samalla tavalla. Vastoonhan minä mutten tule pois enkä tie elettäkkään näättäytymiseks.

2. Kalevi: Minä välillä makkailen silleen, jotta minulla on takajalat sivuilla. Silleen niin kun sammakolla. Tai minusta se on ihan normaali asento vuan mami sannoo jotta oon kun sammakko. Minä mielestäni oon kissa. Ja oonkii. Männöö mamilla elukat sekasin :)
Uolevi: Minä ossoon aakasta vessan oven. Kyllä se Kallekii ossoo jotenkuten mutta minä ossoon paremmin. Tiijjän heti miten se aakastaan. Jos halluun piästä jonnekkii semmoseen huoneeseen, missä on semmonen ovi missä on tavallinen kahva (jota ee vuatekomeron ovessa oo, siinä on toisenlainen lukkosysteemi, höh!), niin nousen takajaloilleni ja isken etujalat siihen kahvaan. Paenan alas päen ja kappas vuan, ovi on aaki ja piäsen mänemään. :) Ihan kätevä tapa. Kaekenlaesta sitä pittää opetella jotta pärjee.

3. Kalevi: Yritän kiivetä seinälle. Niin. Nostan etutassut seinälle ja kun yritän ponnistoo, en piäsekkään. Siitä tarttuu vuan semmosta jottain seinänpiällistä (tap... tap... tapettia) kynsiin, vuan en minä piäse, kun on niin kova seinä jottei siihen kynnet uppoa. Harmi homma, kun tekis niin miel kiipeillä...
Uolevi: Aena leekkiessä minä mänen Kaltsun kimppuun. Tae kun mami yrittää Kaltsun kanssa leekkiä niin hiävän Kallen poekkeen ja mänen ite siihen tilalle. Ja otan kaeken tosi rajusti ja käytän kunnolla kynsiäni. Mami ee siitä tykkee. Mutta pittäähän sitä nyt kunnolla suaha riehua kun kerta on mahollissuus. Sitten kunhan minä jossaen vaeheessa väsyn niin sitten vasta Kalevi leekkiköön.

4. Kalevi: Minä alan uamuöisin kurnuttammaan. Kuulemma kuin sammakko. En ymmärrä mikä tää tämmönen sammakkojuttu on, vuan niihän tuo nimittellöö. Kurnutan suu kiinni, en aakase suutani ollenkaan vuan silleen kivasti kurkusta tulloo kurnutus. Se on semmonen varotuskurnutus ja sitten alan riekkummaan.
Uolevi: Huuvvan välillä kamalasti vuatekomeron oven eessä. Yritän sannoo mamille, jotta piästäs minut komeroon, vuan ee. Yritän suaha tassulla sitä ovvee aaki vuan ee onnistu millään. Ottaa kovasti piähän sekkii homma. Kytteen jotta kun se aakastaan ja sopiva tilanne tulloo niin varmasti hyökkeen.

5. Kalevi: Mänen kaikkien juttujen alle. Esimerkiks lakanoitten, peittojen, tyynyjen, kaikkien tuommosten. Ryömin sinne ja sitten kun Ulle tulloo lähelle, niin sieltä hyökkeen kimppuun. Ponkasen kunnolla ja huastan Ullen painiottelluun. Selätän sen heti. Semmosen vuatteen tapasen alta on mukava hyökkiä. Ja jos Ulle hyppee esimerkiten sänkyyn missä on peitto jonka alla oon, se alakaa hyökkiä minun kimppuun ja kaivauvun syvemmälle peitteisiin.
Uolevi: Jos mami männöö vuatekomeroon ja laettaa oven kiinni, niin minä ruppeen siinä oven takana huutammaan hirveesti. Huuvvan niin pitkään jotta se tulloo sieltä pois. Välillä käppäelen kämppee eestaas ja huuvvan siinä samalla. En varmasti hiljene ennen kun se on poekkeen tullu sieltä komerosta. On se kumma kun se siellä sua olla ja minä en!

Myö huastettaan kaekki meijjän kamut, jotka ee oo vielä tehneet tätä. Ee nyt osata piättee kettään. Myö herraskolliksina annetaan tää kaekille halukkaelle.

Myö sitä suatiin eilen viettee oekeeta kollien elämee. Ihan kunnolla. Mami ja ukki teki karjalanpaestia tiällä, myö suatiin siitä lihasta ne jotkut osat, joita nuo orjat ei suostuneet syömään. Ee kyllä ymmärretä, jotta miks. Hyviä olivat. Kelepas meijjän kollien syyvvä.

 

Sitten mami leikitti pitkästä aekoo meitä silleen ihan kunnolla. Ee ollunna mittään semmosta nyhjäystä. Kunnolla viskeltiin karvahiiriä, heiluteltiin huiskoja ja pallot lenteli ympäri tätä meijjän pientä kotia. Ainut mikä jäi puuttummaan oli se, jottei piästy ulos. Tännään piti, mutta ei sitten kuitenkaan... No, ens viikolla sitten.

 

Myö ei tuas tajuta. Ollaan yritetty niitä näyttelykuvia laittoo tänne, mutta tuo vuodatuksen kuvakallerija ee toemi ollenkaan. Ee lissee kuvia plokkiin sieltä. On tosi ärsyttävä homma. Mutta myö jatketaan taistelua, eehän tässä periks sua antoo...

 

Minä en sitten piässynnäkkään sinne Kuopion näyttellyyn, kun kerkis kuulemma männä ilimottautumisaeka ohi, niin se tuo mami sano aenakkii. Kuulemma sitten seuraavan kerran kunhan tulloo tänne lähelle näättely niin se yrittää ilimotella minut. Tuota riäpälettä se ee kuulemma kehtoo sinne viijjä kun sitä pelottaa... Kyllä se minulle uhittelloo ja painimatsiloeta alottaa minun kansa vuan ee uskalla reppana sitten lähtä kun oes isommista asioesta kyse :)

 

Mami sano, että tänä jouluna se kuulemma ostaa meille hyödyllisiä joolulahjoja. Mitä ne sitten on? Onko teillä tietoa, että mitä tuo tarkottaa? Olihan ne viime joolusettii ihan tähellisiä. Suatiin karvahiiriä, palloja, huiskia ja herkkuja... Mikä voes olla parempoo?!

 

Myö ois osallistuttu tuohon Reetin kalenterriin... Vuan en tiijjä tullooko siitä mittään. Ei suaha tuon spammijutun tautta laetettuu plokkiin kommenttiloeta, niin laetettiin sitten viestiä vieraskirjaan. Toevottavasti pystyttäs ilimottautummaan sieltä. Tae sitten sähköpostilla samalla kun lähetettäs kuvat, niin iänestettäs... Oeshan tässä vielä huominen päevä aekoo. Pittää kahtella, onko meellä kuvia jo valamiina, vae pitäskö ottoo. Kaltsusta on aenakkii semmonen pötkötyskuva missä tuo on ihan pötkönä rötköttää selällään ja se on oekeen rento laeskottelukuva. Eeköhän nuita jottaen löötyne ja jos ee tolokullissii löövvy niin sitten myö otettaan uusia. Pentukuvia suattas ehkä olla, jos ne kelepoes?

 

Vuan nyt nujjuumaan tuonne... Kaltsu on keksinä uuvven kivan leekin. Se puottaa tuolta seenältä mamin sängyn siitä yläpuolelta ryijjyä mamin niskaan aena öesin. Minen sitä kehtoo tehhä, yöt on makkoomista varten. Tuo se vuan jaksaa riekkua...

Myö sitä suatiin eilen viettee oekeeta kollien elämee. Ihan kunnolla. Mami ja ukki teki karjalanpaestia tiällä, myö suatiin siitä lihasta ne jotkut osat, joita nuo orjat ei suostuneet syömään. Ee kyllä ymmärretä, jotta miks. Hyviä olivat. Kelepas meijjän kollien syyvvä.

 

Sitten mami leikitti pitkästä aekoo meitä silleen ihan kunnolla. Ee ollunna mittään semmosta nyhjäystä. Kunnolla viskeltiin karvahiiriä, heiluteltiin huiskoja ja pallot lenteli ympäri tätä meijjän pientä kotia. Ainut mikä jäi puuttummaan oli se, jottei piästy ulos. Tännään piti, mutta ei sitten kuitenkaan... No, ens viikolla sitten.

 

Myö ei tuas tajuta. Ollaan yritetty niitä näyttelykuvia laittoo tänne, mutta tuo vuodatuksen kuvakallerija ee toemi ollenkaan. Ee lissee kuvia plokkiin sieltä. On tosi ärsyttävä homma. Mutta myö jatketaan taistelua, eehän tässä periks sua antoo...

 

Minä en sitten piässynnäkkään sinne Kuopion näyttellyyn, kun kerkis kuulemma männä ilimottautumisaeka ohi, niin se tuo mami sano aenakkii. Kuulemma sitten seuraavan kerran kunhan tulloo tänne lähelle näättely niin se yrittää ilimotella minut. Tuota riäpälettä se ee kuulemma kehtoo sinne viijjä kun sitä pelottaa... Kyllä se minulle uhittelloo ja painimatsiloeta alottaa minun kansa vuan ee uskalla reppana sitten lähtä kun oes isommista asioesta kyse :)

 

Mami sano, että tänä jouluna se kuulemma ostaa meille hyödyllisiä joolulahjoja. Mitä ne sitten on? Onko teillä tietoa, että mitä tuo tarkottaa? Olihan ne viime joolusettii ihan tähellisiä. Suatiin karvahiiriä, palloja, huiskia ja herkkuja... Mikä voes olla parempoo?!

 

Myö ois osallistuttu tuohon Reetin kalenterriin... Vuan en tiijjä tullooko siitä mittään. Ei suaha tuon spammijutun tautta laetettuu plokkiin kommenttiloeta, niin laetettiin sitten viestiä vieraskirjaan. Toevottavasti pystyttäs ilimottautummaan sieltä. Tae sitten sähköpostilla samalla kun lähetettäs kuvat, niin iänestettäs... Oeshan tässä vielä huominen päevä aekoo. Pittää kahtella, onko meellä kuvia jo valamiina, vae pitäskö ottoo. Kaltsusta on aenakkii semmonen pötkötyskuva missä tuo on ihan pötkönä rötköttää selällään ja se on oekeen rento laeskottelukuva. Eeköhän nuita jottaen löötyne ja jos ee tolokullissii löövvy niin sitten myö otettaan uusia. Pentukuvia suattas ehkä olla, jos ne kelepoes?

 

Vuan nyt nujjuumaan tuonne... Kaltsu on keksinä uuvven kivan leekin. Se puottaa tuolta seenältä mamin sängyn siitä yläpuolelta ryijjyä mamin niskaan aena öesin. Minen sitä kehtoo tehhä, yöt on makkoomista varten. Tuo se vuan jaksaa riekkua...

Nyt on pakko tulla huastamaan tämmönen juttu mikä tapahtu tuossa viime viikolla. Tiällä meillä kävi semmonen viärärotunen kylässä! Semmonen uus, jota ei olla koskaan ees tavattu. Se ulis tullessaan mutta ei niin paljon onneks kun se toenen joka tiällä on kääny. Myö pörhisteltiin kamalasti. Oltiin varmaan viis kertoo isompia kun normaalisti ;) Se tuli liian lähheistä tuttavuutta minun kansa tekemään niin minä joovuin sille kynttä tarjoomaan. Säekähti ja ulahti, hah. Siitäs sae. Mami sano, jotta meijän on totuteltava kun tulloo se uus perheenjäsen. Kyllä muuten minä en varmaan ala. Liekkö tuo Ulle jotennii vinksahtanna piästänsä kun se sitten alako sen koeran kansa tekemään tuttavuutta jonnii ajan piästä. Minä pörhistelin vuan tuolin takana. Kätin välillä vähän vilikasemassa jotta vieläkö se on meijjän revviirillä vuan siellä se makas, meijän sängyssä, siis voittako kuvitella, meijän petissä! Siinä missä mami nukkuu joka on meijän peti, ei ees mamin niin paljon kun meijjän ja siinä se oli niin kun ei mittään!! Minä en kyllä tule hyväksymmään sitä koeroo tänne, kun se tulloo, suapi mami sen uskoa, minen tuommosia kahtele, tää on kissojen paekka eekä tänne koeria tuuvva. Ullekii pittää suaha vaihtamaan mielpijettä.

 

No tännään myö sitten riehuttiin ja mamilla olj tiskivuori keittiössä. Myö sitten juostiin suoraan sitä tiskivuorta päin kun eihän myö suatu jarrutettuu ajoessa ja ne kaekki astiat rämähti mikä minnekkii... Eevät onneks hajonneet vuan kyllä se mami ärähti. Oltiin piilossa ja noppeesti. Ee tässä passoo alakoo paekalle jiämään, onneks osataan väestee kun mami suuttuu.

 

Nyt tuo on lomalla. Toevottavasti veis meitä pihalle etes välillä niin ee tarvihtis koko ajan sisällä nököttee. Mökille haluttas, sieltä suatas niitä hiiruloeta. :)

No onpaan tuas aekoo kun ollaan viimeks tiällä kirjoteltu. Onhan tässä kaekenlaesta ollunna.

 

Niin kun tuo syksyn tulo. Vettä on satana muutamana viimepäevänä niin, jottei myö olla etes ulos piästy mamin kansa. Ja kylymäkii on ollu... Ikkunakkii kun on aaki niin ihan pittää huutoo ennen kun mami tajuvaa sen kiinni laettoo. Kyllä se sitten lopulta laettaa kunhan myö sitä vähän komennellaan.

 

Mami on jo ruvennu miettimään, jotta mittee se ostas meelle joolulahjaks. Se on semmonen tuo mami, jotta se alakaa jo ajoessa suunnitella tuota joolua. Tähän aekaan jo. On se kiva kun se tuas tulloo ja suahaan paljon lahjoja ja herkkuja. Tosin tuo mami sano sitäkii, jotta minoon lihona tosi paljon nyt ja muuttii on sanoneet. Meillä on nyt kuuulemma vähempi ruokoo tarjolla kun ennen. Kuulemma Ulle ee oo niin lihava kun minä... Minoon eri mieltä. En ymmärrä, mittee tuo mami miettii. Yritän pakottoo tuon ottamaan minusta kuvan jotta suan omin tassuin sen tänne liittee niin suatta sannoo oonko lihona. Ukki vei meiltä kameran niin ei olla suatu kuviakkaan, kunhan se tuo sen niin sitten yritetään suaha.

 

Mutta minnuu on kiusattu tässä viime aekoena ja lookattu oekeen kunnolla ja kippeesti. Mami tuossa joku aeka sitten nauro ja sano että minulla on nisät joilla minä voen pentujani imettee sitten kun "Kaarina ruppee poikimaan". No tänä uamuna se heräs ja kahtelj minnuu ja nauro, että kun tiällä oli se lokikollikisa, niin miks se minut siihen laetto, kun oli se lokilikkakisakin, että sinnehän minä oesin kuulemma kuulunna... Ja matoliäkkeettii tännään suatiin, kun mami pakotti. Sitten kun siinä luki, jotta tyttökissoilla sen voipi syöttee vasta 14 päivän piästä juoksuista, tai jottain semmosta en tarkkaan muista, niin mami nauro ja mietti, että onkohan minulla jo juoksut ollu...

 

Siis mikä tässä nyt mättää? Näätänkö minä tytöltä? Kaarinaks kuhtuuvat ja tytöks haukkuuvat. Siis onko tää todellista...!! Kertokee työ, jotta näätänkö minä tytöltä tai oonko tyttömäinen. Raavas ja kova kunnon kolli tosiaan oon enkä mikkään laeha ja hissukka tyttö! En minä tämmöstä kohta ennee ala kuuntelemaan!

 

Mami ei oo vieläkään hommannu meille sitä puuta, minkä se lupas. Ukki sano että se tuopi sen ja ite tekköö muttei myö oikein tiijjetä että millonka se tulloo. Pittää varmaan alakoo patistelemaan tuota orja-mamia ja ukkiakin kun se tulloo tänne, onhan sekkii tavallaan orja. Se puu on tultava kun kerta on luvattu!!!!!!

 

Ne rokotuksettii olj. Ulle repi mamia, kun se laitto sen häkkiin. Se sano sitten Ullelle, että pittää usseemmin alakoo laittoo sitä häkkiin kun nuin on hankaloo. Ulle ei tykännä yhtään ja kun mami laitto sen häkkiin niin minä karkasin sieltä kun olin jo häkissä ennen Ullea. Oltiin onneks kotona. No, lopulta jouvvuttiin sinne liäkäriin ja suatiin häkkiin ne piikit. Ee se niin kamaloo ollunnakkaan mitä luultiin mutta kuitennii... Ee se hauska paekka ole.

 

Nyt minä mänen tuonne huutamaan ruokoo ja sitten käyn pettiin pötkälleen. On se ihana maha täännä käävvä tuonne mamin peittojen väliin. :)

Siinä on uus sana, joka kuuluu nykyjään minun sanavarastoon. Opin sen tuossa erräänä päevänä. Vastasin vuan kun minnuu kututtiin ja huastatettiin. Minnoon kova poeka oppimaan uusia sanoja. :)

 

Tännään on 10. syyskuuta ja on minun nimipäevä. Sunnuntaena tulloo vuos tääteen minun tiällä olloo. Se on sitten 14. päevä. Tännään myö minun nimipäevien kunniiks suatiin herkkuja. Mami tarjos kerrannii meille suklaata. Siis kuvitelkee, suklaata! Myö syötiin hyvällä ruokahalulla, olj se niin mahtavan makusta. Tää ee siis toillaan ollunna sitä immeisten versijjoo, vuan semmosta ihan oekeeta kissoloelle, varsinnii tämmösille kunnon ruavaille kolliloille tarkotettuu herkkua! Ae että maestu hyvälle, se olj tosissaan oekeeta kolliloehen herkkuva. Sitten suatiin kalakkunatikkua syyvvä myös. Ee joka päevä tämmösiä herkkuja tipu, nää on kuulemma vuan viikonloppusin herkkupäevänä ja sitten merkkipäevinä. Vuan kae se on sitten arveltava tää niin jotta mitä harvemmin näetä syöp niin sitä paremmalle maestuut. Vuan voeshan tuo mami nuita herkkuloeta vähän etes usseemmin tarjoella. Itelleen se paesto jottaen lämpimiä tonnikalaleepiä, kun se on jollaen ihmedi... di... dieetillä! Se ee kuulemma suana suklaatakkaan syyvvä, siis sitä immeisten herkkua, kun se ee nyt sovi sen ruokavalijjoon. Myö suatiin kanssa ihan pikkusen tonnikalloo, ee paljon vuan ol hyvvee sekkiin. Vuan olj nuo mamin omat herkut köyhiä tännään nuihin meijjän herkkuaterioihin verrattuna. Minä purin vahingossa mamin sormeennii pari kertoo, kun hotkin niin innolla :) Siis kun se käsistä syötti niitä suklaanappeja.

 

Mutta on nuo ilimat vuan tuassii kylymentynä. Ei tiekkään ennee niin kovasti miel ulos. Mami semmosennii ikävän uutisen kerto, että nyt on ukki vienä mökille hiirjpuarin ja ee piästä ennee sinne metättämään. Siinä puarissa on jottaen myrkkyjä. Myö vuan ei tajuta sitä, jotta miks ei meijjän metätystaitoloihin luoteta? Kun myö oes suatu kaek hiirulot nitistettyy eekä oes ennee ollu hiiren hiirtä maella eekä halameilla. Vuan ee. Myrkyttee pittää. Ja sitten myö ei piästä mökille. Kuulemma ens kevväänä sitten metätyspuuhat jatkuut.

 

Meillä oes tiijjossa sekkii liäkärireissu. Rokotukseen oes lähettävä. Siihen on vielä semmonen pari viikkoo kae, ee myö tiijjetä vielä mittään muuta, kun jotta se on lähiaekoena. Ee oo kovin herkkua se kyllä. Pitänöön sähistä tuas, jos ne viimeinnii tajjuis jotten minä aenakkaan tarvihe mittään piikkilöetä. On se kumma kun ee mäne piähän tuommonen päevän selevä assii. Minnoon ruavas ja hyväkuntonen enkä tarvihe tuommosia. Mami sannoo jotta ne pittää olla kunnossa. Minen tajjuu yhtään, en alakujaankaan.

 

Nyt minä lähen tuonne kerjeemään, josko tuolta keittiöstä vielä löötys jottaen syötävee. Pallaellaan tuaskin, eeköhän sitä syksyn mittaan oo tulossa sitä kaekenlaesta juttua. Aenakii uus ruapimapuu on tiijjossa!

Niin se nyt kuulkees kamut vuan on, jotta se syksy on tiällä.

 

Kamala, miten kylymä on ulukonakii. Mami ei enää jätä ikkunaa auki kun se lähtee sinne opiskeluun, kun myö kylymetään ja tää meijjän koti männöö ihan jäiseksi. Mutta kyllä se silti tätä tuulettaa ja onhan se kiva, jotta myökii suahaan raetista ilimoo. Mutta nyt kelepoo tämmösinä syksy-iltoina ja öinä mamin syli ja sinne sänkyyn peiton alle mamin viereen on ihana kömpiä, kun on vaan niin kylmä. Siellä on lämmin ja hyvä nukkua.

 

Myö suatiin perjantaena semmonen kolomen ja puolen kilon raksusäkki. Ne raksut on ihan mahtavan makusia, syyvvään kun hullut niitä. Sitten suatiin viimein sitä naudan poskilihaa, kanan kauloja ja naudan mahaa. Kuivattuja siis olivat kaekki. Ae että ne maestu hyvälle pitkästä aekoo... Kyllä siinä kelepas kollin hurista sen jäläkeen. Oli kyllä namia.

 

Nyt taetaa olla mökkeilyttii mökkeilty tään kesän osalta, ee piästä hiiruloistelemaankaan. Mutta ens kesänä sitten... Se onkin sitten varmaan meillä viimenen kesä iliman sitä koirulia. Sitten se tulloo ja sotkoo kaiken, myö ei suaha etes metästee rauhassa. Ei kuitenkaan. Eehän tästä tule mittään, sille piskille on opetettava kunnon tavat. Meijjän metätysapajille se ee sua niitä koepijaan kantoo, suapi pittee luunsa kauvvempana. Eehän siitä tule mittään jos rakit alakaa silimille hyppimään.

 

Tuo kissan maitokii on muuten hyvää... Kannattaa kamut sannoo teijjän mameille, että tuovat kaupasta teille sitä. Sitä kun pienen kupin suapi, niin ai että. :)

 

Nyt sitten myö lähetään tuonne mamin viereen muate... Toevottavasti piästäs pikkusen haukkoomaan raetista ilimoo, mutta ee paljon, kun on kylyyyyyyyyymä... Lehtikassoehin pittää piästä leikkimään.

Myö ollaan tuas oltu mökkeilemässä. On ollu tosi mukava siellä juosta vapaana ja metästää. Sain perjantaina yhen hiiripaistin ja sitten lauantaina aamusta toisen ja myöhemmin saatiin lisää. Mami jo luuli, jotten minä ossoo metästee kun en aiemmin oo metästänä, mutta tyhmä kun ei uskona, nyt sekin tietää mikä tää totuus on ja se on hyvä jotta ne ennakkoluulot loppu siihen :) On niitä kiva kyllä roikotella ja nitistellä, on se tuo metästys kyllä parasta mittee voep kissa suaha touhuta.

 

Yöllä maltettiin olla sisällä. Tultiin iltamyöhällä eikä ois tultu sillonkaan, ois oltu yötkin ulkona mutta kun mami sano, että ei suaha olla jottei ilives taehikka kettu meitä syö. Tuskinpa tuo oes syönäkään mutta eipä siinä aattana meijjän kun totella. Aamusta aikasin lähettiin tuas takasin pihalle. Semmonen n. 6 tuntinen oltiin sisässä ja ei kun takasin tarkkailemmaan hiiruloita ja lintuja. Uskaltauvuttiin jopa vettäkkii juomaan järvestä. Mäntiin rantakivelle seisommaan ja siitä sitten litkittiin. Ihan mukava ol kun ei ves loppuna missään vaeheessa eekä tarvinna kupista juuvva. Sinne se mami illalla hyppäs uimaan meijjän juomavetteen... Oishan siellä niitäkkiin kalapaisteja ollunna mutta eipä meitä kehtuuttanna sinne männä, kun ois kastuttu eikä se ois kiva ollunna ollenkaan. Joten tyyvvyttiin hiiruloihin. Suatiin myö toki raksuja ja ihan oikeetakkii kissanruokoo.

 

Tultiin tännään kottiin. Ollaan nukuttu koko päevä. Ei jaksa mittään tehä, on niin väsyny olo. Kummasti se tuo mökkeily vuan väsyttää, uskottakos?

 

Eekös myö muuten olla teille vielä siitä näyttelystä kerrottu? Sekkii pitäs sitten kertoilla, myö laetetaan se ihan ommaan tekstiin niin tulloo parempi ja mahollisimman pian! Huomenna myö sitten ollaannii kotona kaekki kolome, mami ei lähe minnekkään kun se on kippeenä, meijjän pitäs varmaannii pittee siitä huolta jotennii.

 

Vuan tämmössii tällä kertoo. Myö pallaellaan tuas :) Siihen näyttelytekstiin liitetään sitten niitä kuvia kanssa =)