Meillä tiällä on ollunna raahallinen päevä. Äetj on kippeenä ja myö ollaan Ullen kansa yritetty sitä hoetoo. Ollaan taputeltu sitä pehmeillä tassuilla (siis ee oo ollunna tosissaankkaan kynnet ulukona) ja huristu vieressä, ja yritetty vähän leekkiikin, muttei tuo jaksa mittään. Makovaa vuan petin pohjalla, on muanna koko päevän. Mummikii kävi kylässä. Ukinnii piti tuuvva meelle suikale- tae jottaen muuta lihhoo, vuan ee se sitten tuonakkaan, kaet se huomenna tuopi.

Myö nukuttiin kaekki kolome tuossa muutaman tunnin aeka petin pohjalla ja sitten myö herättiin, minä ja Ulle. Vuan ee tuo äetj noose tuolta, kävi se sentään avvoomassa meelle tään konneen, jotta piästiin kirjottammaan, vuan ee suaha kuulemma pitkään olla, kun se ee jaksa meetä vahtia, kun pittää kohta kone sammuttoo. Ja sitten se tuas männöö muata ja myö suahaan keskenämmy leikkii :( On se kumma, kun nuo immeisettii saerastelloot tuolleen äkisti.

Kohta se oes jooluhhii. Meejännii pitäs kirjottoo se kirje sille joolupukille, kun meellä oes paljon niitä lahjatoeveita mitä myö haluttas. Näen ennakkoon voen sen verran paljastoo, jotta karvahiiriä on suatava, muuten männöö joolu ja ens vuos pilalle. Kylläpä myö niitä suahaannii, siitä myö ollaan ihan tääsin varmoja. Kun myö tykätään niistä niin paljon ja äetjkii tykkevää niistä hirveesti.

Poju ja Tiikerj olj kysyneet, jotta onko ne nuo runot meejän ite keksimmii. Kyllähän se tuo äetj ne ite keksi ja kirjotti. Koolussa olj kuulemma kirjottana tuon toesen, ja sitten tuon joolurunon kotona tiällä, kun myö ollaan oltu jo nukkumassa. :)

Ja kohta on tänne lokkiin tulossa semmonen iänestys, jossa on meestä niitä tonttukattikuvia, suatta iänestee mielestänny parraan kuvan, joka myö sitten laetettaan postikorttiloehin, jotka myö lähetettään sukulaesille ja tuttaville jooluks. Kun ee osata ite piättee, niin annettiin tää iänestysmahollissuus teelle ystävät rakkahat niin suatta piättee. Eniten iäniä suanu kuva sitten laetettaan korttiin. Ja ehkäpä jonnii runon kera, ee tiijjetä vielä, mittee se tuo äetj on aatellunna. Vaekka onhan meelläkkiin toki sananvalta, kun kerran meejän kuviakkiin siihen tulloo.

Nyt tuo äetj jo huutelloo, jotta meejän on tästä mäntävä, jotta suahaan talloon hiljassuus, jottei myö ennee näellä meejän kollimaisilla tassuillammu ennee naputeta tätä näppäemistöä.

Myö pallaellaan asijjaan, kunhan piästäs tuas tähän. Sua nähä millonka se tuo äetj kykenöö meejät tähän piästämmään. Toevottavasti se ies jäes meejän kansa muanantaena kottiin...