Joku ihmisten hömpötyspäivä se on. Sillon kuulemma sua narrata. Mitähän järkee siinäkkiin on? Kyllä myö kollit ollaan aina rehellisiä ja sanotaan suoraan, jos ei joku asia huvita, ei meijjän tarvihe narrailla niin kun nuo väärärotuset ihmiset. Palvelijat. Orjat. Hoitajat, tarjoilijat. Siivoajat. Mitä nimityksiä näille nyt onkaan. Ihan normaali päevä meellä oli niin kun aena ennennii.

 

Eilen minä näytin, että sanon suoraan. Sain mamin vaatehuoneen oven auki, kun vähän aikoo räpelsin. Se on muuten kiva paikka! Mami vaan ei tykkee jotta myö siellä ollaan. Sinne minä sitten pujahin niin, ettei mami huomannu. Kaltsukin tuli perässä. Hyppäsin ihan ylimmälle hyllylle, sinne missä mami säilyttää petivaatteita. Puotin sieltä muutamat tyynyt alas, jotta mahun paremmin. Sitten mami tuli kahtomaan, ja Kaltsu hölömö olla möllötti siinä allaalla lattialla. No kai nyt jos ei piilouvvu, niin sen tietää mitenkä siinä käypi. Mami nosti Kallen ulos ja rupes minnuu ehtimään. Se kuhtu minnuu ja minä olin hilijoo. Se ehti ja ehti, mutta ee löytänä. Kuhtu uuvvelleen. Sitten naukasin hilijoo ja kimmeesti semmosen pienen naukasun sieltä ylläältä. Sitten se rupes tutkimaan, ja minä näytin piätäni pikkusen sieltä peittojen seasta. Sitten se sano, että nyt pois sieltä Uolevi. Ilmotin kovemmalla naukasulla, että en muuten varmasti tule. Se kuhtu uuvvestaan ja taas sanoin etten tule. Se varmaan sata kertoo sano, että Uolevi pois sieltä, minä sanoin aina että en tule, piti naukasta kovemmin kun ei se tuntuna tajjuuvan. Välillä se houkutteli ja leperteli, että äitin pikku purreli, tulehhan sieltä alas nyt, pikku öllötin uosku, mutta minähän en tullu. Niihin lepertelyihin en vastanna, mutta sitten kun se sano napakammin, että pitäs tulla, sitten minä vastasin kanssa napakasti että ei käy päinsä.

 

Sitten se otti jonkun patjan ja yritti nousta sen päälle seisommaan, että sais minut sieltä pois, mutta se patja lysähti silleen ettei se yltännä kun kätensä laittoo sinne hyllylle ihan vähän. Minä sitä vähäsen räppäsin kynnellä ja sitten se nous alas. Sitten se yritti laittoo tyynyn sinne hyllyyn, jos minä tulisin poikkeen, mutta työnsin vaan tyynyn alas ja olla möllötin, enkä halunna tulla pois. Sitten se teki ilikeen tempun, laitto oven kiinni ja jätti minut sinne pimmeeseen. Sitten minun oli pakko sieltä tulla pois ja piäsin sieltä komerostakkii pois.

 

En vaan käsitä, että miks mami ei anna meijjän siellä olla, kun siellä ois niin kiva nukkua.

 

Illalla vielä Kaltsu varasti kuivakalapussin kaapista, just kun se oli keittiössä tiskipöyvvällä, mami tuli ajamaan sen pois, mutta ei huomannu, että Kaltsu lähtiessään otti pussin mukkaan ja kanto olohuoneeseen, levitti sinne sen ja myö syötiin kaloja tyytyväisenä. Siitäpähän sai kun ei antana meijjän nukkua vaatehuoneen ylähyllyllä. Kai Kalevikin ois tullu, jos se ois antana meijjän olla siellä.

 

Extrana minä vielä vetäsin mamin koko karaokelevystön alas :)

 

Tämmöstä tänne. Kyllä nuita orjia pittää kouluttoo, jos ei muukaan auta. Nehän ei sua silimille hyppiä, vai mitä kamut!