Täällä jotain Oivan lyhyestä elämästä, joka päättyi 12.8.2007

Tässä kisu on vielä kanssamme, tosin jo vähän heikko.

Hautajaisia vietettiin liian aikaisin, Oivan elämä päättyi liian aikaisin.

Kaipaamaan jäivät kaikki läheiset, minä ja tietysti myös Uolevi. (joka auttoi lisäämään tuota edellistä kuvaa, napsautti tassullaan juuri oikeasta kohdasta niin että kuva tuli tuohon, viisas kisu ja on selvästi hengessä mukana)

* * * * * * *

Sinulle rakas Oiva

Toimme sinut kotiin kesäisenä, aurinkoisena päivänä maalta, navetalta muiden kissojen, siskojesi ja veljiesi, emosi ja muiden tuttujesi luota. Päivä oli melkein samanlainen kuin se, kun haimme ensimmäisen kissamme, Mooseksen kotiin.

Otimme sinulle ystävän, Uolevin. Olitte samassa paikassa leikkineet pienen ikänne ajan, vaikka ette olleet samasta pentueesta. Hän sopeutui hyvin. Niin sinäkin pikkuhiljaa. Olit heikko, hauras ja pieni.

Pitkin viikkoa voimasi alkoivat hiipua. Et jaksanut leikkiä, et syödä, et juodakaan kunnolla enää loppuaikoina. Nukuit paljon.

Sitten huolestuin kunnolla, soitin lääkärille, mitä sinulle voisi tehdä. Hän kehotti pitämään sinua vielä viikonlopun yli kotona, viemään sitten tutkittavaksi, jos et piristyisi.

Et kuitenkaan jaksanut. Voimasi alkoivat heiketä heikkenemistään ja aloit olla vielä huonommassa kunnossa. Jäit sitten siskon hoitoon, kun minä jätin teidät kotiin ja lähdin käymään toisessa kaupungissa. Siitä olen todella pahoillani, että jätin sinut viimeisinä hetkinäsi yksin, syytän itseäni, en ollut kanssasi silloin kun olisin vielä voinut. Viimeisen kerran näin sinut lauantaina, aikaisin aamulla. Pidin sinua sylissä, silitin silkinpehmeää turkkiasi viimeisen kerran. Olit niin heikko, katsoit minua viimeisen kerran. Kuin olisit sanonut, että älä jätä, ettei meillä enää ollut aikaa paljoa. Kuitenkin lähdin, jätin sinut yksin, olin idiootti, tein väärin, ehkä olisit jaksanut taistella jos en olisi lähtenyt. Jos kaikki olikin minun syytäni?

Nukuit pois lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 12.8.2007. Pääsit pois, sinun ei tarvinnut enää kärsiä, ei tuntea kipua, ei olla tuskissasi. Pääsit rauhaan kaikessa yön hiljaisuudessa. Nyt sinun on parempi olla. Saat leikkiä loputtomilla niityillä, saat olla vapaana, tuntematta kipua tai tuskaa. Olet nyt siellä missä Mooseskin. Leikitte yhdessä. Mooses opettaa sinut pyydystämään hiiriä. Olette hyvissä käsissä, siellä missä ei ole mitään pahuutta, pelkkää hyvää ja rakkautta aina. Sitä teiltä ei täälläkään puuttunut.

Sinut haudattiin rauhalliseen maastoon, tilaisuus oli rauhallinen ja pienimuotoinen. Sinulla on kaunis hauta, jossa on pieni risti sinulle. Kukkia tullaan aina viemään, kuin vain mahdollista. Nyt lepäät rauhassa, toivottavasti sinulla on hyvä olla nyt ja aina.

Elämäsi oli lyhyt. Se päättyi liian aikaisin. Olit vielä pieni, sinulla olisi voinut olla pitkä ja onnellinen elämä. Se kuitenkin päättyi vain muutaman kuukauden ikäisenä. Toivon koko sydämeni pohjasta, että sait kokea hyviä asioita, että sait olla onnellinen.

Pienelle enkelikissallemme rakkaudella:

Minä, Uolevi, siskot ja veljet, emo, läheiset ja tuttavat, kaikki jotka ovat Oivan tunteneet, jotka ehtivät Oivaa nähdä ja kaikki, jotka ovat ottaneet edes vähäsen osaa suruun ja auttaneet jaksamaan.

Ja kiitos nyt täällä kautta kaikille kommentoineille ja osanottaneille. Kiitos myös parista runosta, joita sain. Laitan ne tähän loppuun, ne sopivat hyvin tämmöisen kirjoituksen perään.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino -

Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton.