Nyt ollaan tässä taas molemmat kisut. Halutaan yhessä kirjotella.

Eipä tänne ihmeempiä, sitä ihan perus arkea. Mamma jäi sairaslomalle ja nyt meillä on kiva täällä olla, kun ei tarvihe ihan yksin olla, tai no keskenään...

Minä - Ulle tuossa karkasin yks päivä rappukäytävään, kun mamma avas Anni-tätille oven että se pääsee meille sisälle. Minä tietysti heti pujahin rappuun, mutta se jäi siihen, kun se täti otti minut kiinni. Nappas hännästä. Minä yritin että minnuun sattu kamalasti, mutta ei se menny läpi ilimeisesti, idiootti mamma. Naukasin rapussa kovasti. Kuulemma minä naukasen eri tavalla jos minnuun sattuu, nyt minnuu kuulemma vaan harmitti kun en päässy pihalle asti. Siinä ois ollu sopivasti talkkari pihassa lakasemassa rappusia ja kun se ois avannu oven, niin oisin menny pihalle. Mitäs tuo mamma ei oo vieny minnuu pihalle. Minä halluun! No sisälle takasin jouvuin ja siihen jäi yritykset.

Syötiin tuossa toissa iltana mammalta kalkkunaleikefileitä aika suuri osa. Se vaan nappas siitä paketista niitä meille ja myöhän innoissamme syötiin ja ihanaa herkkua oli. Kuulemma pitää pojille herkkuja välillä antaa. Tottahan se on! Tarviskin antoo meille kun tuolleen on toemina jottee oo uloskaan vienä.

Ens viikolla se sano käyvänsä meelle ne kiipeilypuut, että päästään kiipeilemään kunnolla. Toivottavasti pittää luppauksensa.

Kaltsulla on muuten vielä asiaa, ennen kun lopetetaan:

Auttakaa kamut. Miulla on se leikkaus ihan lähiaikoina! Ulle sano, ettei siinä oo mitään kamalaa, mutta pelottaapa silti. Ulle oli niin väsyny ja nukku pitkään sen jälkeen ja mie olin ihan hädissäni kun se ei tullu leikkimään. Mitä siinä oikeasti tapahtuu? Kuulemma ens viikolla ehkä jo jouvvun sinne. En ala. Sähähän sille lääkärille taas, niin kun sillonkin rokotuksessa. Se kyllä on aika vahva ihmiskolli, mutta silti minä näytän sille taivaan merkit! Minnuuhan ei leikellä, se koskoo ja en ala!

Nyt myö lähetään tästä syömään herkkuja, jos tuolla mammalla ois jottain ja sitten pehkuihin pitkälleen :) Kirjoittelimisiin!!