Niin se nyt kuulkees kamut vuan on, jotta se syksy on tiällä.

Kamala, miten kylymä on ulukonakii. Mami ei enää jätä ikkunaa auki kun se lähtee sinne opiskeluun, kun myö kylymetään ja tää meijjän koti männöö ihan jäiseksi. Mutta kyllä se silti tätä tuulettaa ja onhan se kiva, jotta myökii suahaan raetista ilimoo. Mutta nyt kelepoo tämmösinä syksy-iltoina ja öinä mamin syli ja sinne sänkyyn peiton alle mamin viereen on ihana kömpiä, kun on vaan niin kylmä. Siellä on lämmin ja hyvä nukkua.

Myö suatiin perjantaena semmonen kolomen ja puolen kilon raksusäkki. Ne raksut on ihan mahtavan makusia, syyvvään kun hullut niitä. Sitten suatiin viimein sitä naudan poskilihaa, kanan kauloja ja naudan mahaa. Kuivattuja siis olivat kaekki. Ae että ne maestu hyvälle pitkästä aekoo... Kyllä siinä kelepas kollin hurista sen jäläkeen. Oli kyllä namia.

Nyt taetaa olla mökkeilyttii mökkeilty tään kesän osalta, ee piästä hiiruloistelemaankaan. Mutta ens kesänä sitten... Se onkin sitten varmaan meillä viimenen kesä iliman sitä koirulia. Sitten se tulloo ja sotkoo kaiken, myö ei suaha etes metästee rauhassa. Ei kuitenkaan. Eehän tästä tule mittään, sille piskille on opetettava kunnon tavat. Meijjän metätysapajille se ee sua niitä koepijaan kantoo, suapi pittee luunsa kauvvempana. Eehän siitä tule mittään jos rakit alakaa silimille hyppimään.

Tuo kissan maitokii on muuten hyvää... Kannattaa kamut sannoo teijjän mameille, että tuovat kaupasta teille sitä. Sitä kun pienen kupin suapi, niin ai että. :)

Nyt sitten myö lähetään tuonne mamin viereen muate... Toevottavasti piästäs pikkusen haukkoomaan raetista ilimoo, mutta ee paljon, kun on kylyyyyyyyyymä... Lehtikassoehin pittää piästä leikkimään.