Vai suako? No ei, mut semmosilla sua, jotka ei oo ruokia vaan vihanneksia! Vihannekset ei oo ruokaa, vaikka tuo mami niitä semmosina pitääkin. Se syö mm. porkkanoita. Nehän on kanien ja hevosten ruokaa! Kani ois kyllä hyvä paesti meille.

No mami kävi tänään kaupungilla ja myö keksittiin Ullen kanssa kiva leikki. Se oli niin hauska, että ihan kunnolla innostuttiin. Oli mamilla "kivaa" kun se tuli kotiin...

No. Se tuli sisälle, sitä vastassa oli eteisessä pieni tomaatti. Se oli semmonen hajotettu, tai siis silleen siitä pinnasta rikottu niin että ne nesteet valu sieltä ulos. Myö Ullen kansa seurailtiin vähän sivummalta, mitenkä se huokaili ja vei sen roskiin. No mutta olohuoneessa sitä ootti toinen ja kolmaskin samanlainen hajotettu tomaatti. Siinä vaiheessa se jo alko hermostua, sen naamasta näki että se ei ollu enää hyvällä tuulella, ei läheskään. No se vei ne roskiin, keräs siitä maasta. Ja kun se tuli keittiöstä takasin, sen sängyssä oli tomaatti, josta oli ne nesteet valuna sinne sängylle. Keittiössäkin oli jokunen tomaatti lattialla. Osa hajotettuja ja osa ehjiä. Kyllä se päästi suustaan kaikenlaisia vähemmän kauniita sanoja aika monet. Siinä vaiheessa kyllä meijän oli paras painua eteiseen ja kylppäriin, ettei se hermostu lissee. No mitäs oli jättäny sen tomaattirasian siihen pöydälle. Kai ne nyt on mielenkiintosia! Hölömö.

No kerkes se jo leppyä, tai ainakii ne ärräpäät jäi pois. Mami laitto leipäpalasen itelleen ja istuutu syömään sitä. Hetkeksi se laski sen siihen pöyvvälle käestään ja minä hyökkäsin ja vetäsin äkkiä hampaisiini siitä kinkun ja juuston, tai osan niistä, jäi siihen muutama siipale ja lähin äkkiä lattialle ja pistelin niitä poskeeni tyytyväisenä. Ja taas se alko louskuttamaan sitä suutaan. Kerkis se vähän yrittee suaha minun piätä pois siitä leivän lähettyviltä, mutta ei se saanu. Minä oon niin vahvakaulanen poeka jotta piättäväesenä vuan pijin pintanj ja painoin piäni leivälle ja nappasin ne päällykset. Oon minä muuten aika vahva, kun ei immeinenkään sua minnuu aisoihin :D Miepä oonkii kunnon kolli!

No eihän sen auttannu kun syyvvä se leipäpala niine piällyksineen mitä minä sille jätin. Ois tyytyväenen ees niistä eekä valittas jootavia!

No sitten tuossa äsken anto mamma meille kissojen salamitikun puoliks ja vähän juustoa, se leppy kun myö niin kovasti huristiin sille ja lepyteltiin. Ja sitten kun se siirty tähän konneelle, niin meille tuli tappelu juustoista ja mie purin Ullee ja se kurnutti... Ja tuas tuli mami kahtomaan ja myö oltiin kun ei mittään oeskaan tapahtunna. Syötiin juustot ja nyt on mahat melekeen täynnä, vielä sinne mahtus jottain herkkuja.

Tämmönen päevä meellä oli. Kylläpä oli mukava kun mamma oli kotona. Huomenna sen pitäs tuas lähteä sinne kouluun ja myö saatas olla keskenään. Mitteehän myö tiällä keksittäs?