Löysin

Täältä

tällaisen runon kesäkissoista. Toivon todellakin, että jokainen, joka tämän lukee, mietii, kuinka paljon kärsimystä tämä tuo kissalle, että jokainen tajuaisi kuinka väärin tämä on. Oikeat kissaihmiset varmasti ymmärtävät. Mutta jos blogiin eksyy joku kesäkissan joskus ottanut ja hyljännyt, toivottavasti tämä pistäisi miettimään, toivottavasti tuntuisi sydämessä omantunnon pisto ja jokainen omalla kohdallaan voisi tehdä päätöksen, ettei tällaista enää koskaan tule tapahtumaan. En koskaan hyväksy tällaista toimintaa :(

 

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään,
       "Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
       On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa,
       tuo metsäkin huokuu pelottavasti, kuurassa on jo maa."

       Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa,
       ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
       Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi,
       kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

       Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja,
       sill' on jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
       Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on,
       vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.

       Nyt kissojen taivaassa hyljätty on,
       siellä kyynel on pyyhitty pois.
       Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
       Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
       Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin ?

                                                                                              Liisa Aaltonen

 

Ja niin kuin Kattiskat-blogissa oli mainittu, myös minä pyydän ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen kadonneista lemmikeistä.