Eilen oli jännät ja kamalat paikat, kun me Uolevin kans päästiin eläinlääkärille, tai siis no jouduttiin. Jo siellä odotushuoneessa oli kamalaa, kun siellä oli kaikenlaisia elukoita. Oli pari kissaa ja koiria oli kans muutama. Ei auttanu, vaikka me kuinka nauvuttiin kuljetuskopissa ja tuijoteltiin mamia et päästäis meidät sieltä pois ja veis kotiin. Ei auttanu.

 

Sieltä meidät sitten laitettiin vuorotellen pöydälle. Mä jouduin ensin. Joku piti mua kiinni ja se lääkäri tökkäs piikin mun niskaan. Mä sähähdin ihan kunnolla ja kovaa, mä aattelin et jos ne säikähtäis ja jättäis mut rauhaan sen piikkinsä kanssa. Mutta ei. Se piikki vaan tuli ja se vähän nipisti. Mut se oli tosi nopeesti ohikin.

 

Uolevikin joutu samaan ansaan. Se on joutunu jo kerran ennenkin ja mä joudun kohta taas uudelleen. Mut onneks mun korvat oli kunnossa, kun taas Uolevilla oli vähän likaset korvat. Sille laitettiin tippoja korviin ja se ei tykänny, en yhtään ihmettele. En mäkään olis tykännyt ja onneks mulle ei mitään laitettu. Uolevi sai kotiinkin niitä tippoja ja sille joudutaan niitä laittamaan.

 

Mut onneks päästiin sitten kotiin heti sen jälkeen. Mami osti meille semmosta kivaa hiekkaa meidän hiekkalaatikolle, se on parempaa kun se entinen mitä meillä oli. Se tuntu ikävälle mun tassuissa ja mä en mielelläni siellä pitkään ollut, kiertelin sitä astiaa aika paljon mut pitihän sinne sit mennä kun oli ihan pakko. Nyt on onneks tassuystävällinen hiekka ja siellä on kiva käydä. Onneks mami tajus ja osti kunnon hiekkaa. Ja sit me saatiin kissanminttuakin!

 

Oishan meidän pitäny saada kalaakin ja jotain muuta hyvää syötävää herkkua, kun me jouduttiin tommoseen kamalaan. Mut ei. Jospa me huomenna saatais jotain.