Nyt on se minun leikkaus takana. Eipä tuo nyt niin kamala kokemus ollunna mittee ois voina oottoo.

Ne vuan pakkas häkkiin ja veivät liäkärin luo, se laetto jonkun piikin ja sitten nukuinnii kohta jo. Kotona heräsin siinä samassa kopassa missä Ullekkii sillon oman leikkauksensa jäläkeen. Oli kyllä vähän hölömö olo, kun en meinanna pysyä pystyssä ja tuntu että janottaakii aeka kovasti. Mami ei ees heti antana ruokoo, vaikka oli kamalan kova näläkä, kun liäkäri kielti antamasta heti herättyy. Sitten kun vähän aikoo oottelin niin saen niitä kanaraksuja ja ae hyvänen aeka että ne maestuvat hyville! Ihan ahmin niitä.

Mami sano, että minä oon ollu rauhallinen kissa sen leikkauksen jäläkeen. Se sai jopa seuraavan yön nukuttuu hyvin. Tai no kakskii seuraavoo yötä. Sitten se lähti ukin luo ja nukku kolomannen yön hyvin. Mutta kun se tuli tänne, tiällä oottikii samanlaenen kolli kun sillonnii ennen leekkausta. Mouruavaisena ja villinä. No mihinkä minä nyt oesin muuttuna? Minä oon mikä oon eekä tuommoset leekkaukset minnuu säekäytä. Kuulemma jossain vaiheessa rauhotun, kun Ullekii, mutta sua nähä.

Mutta tiijjättäkö kamut, kun on vähän orpo olo, kun tärkeitä juttuja ei ennee oo. Liian kevyeltä tuntuu. Mutta ei kai sille minkään maha, tääkö se on kollin kohtalo? Kiitos siitä, kun ollaan niin ihania ja sulosia kissoja? Sais nuo immeiset kyllä vähän miettii.

Siellä liäkärissä minut punnittiin. Se oli aika vaikee juttu, kun minä en pysynä millään paikallani siinä vaa'assa. Lopulta ne sai tulokseks n. 4,5 kg. Hui, mitenkä minä oon jo niin paenava? Paljonkohan Ulle paenaa, onhan se vähän jytäkämpi kolli kun minä. Sitten siellä oli yks semmonen viärärotunennii. Sille en piässy näyttämään kuka on pomo, kun se oli jo mänössä jonnekkiin tön... ei kun rönk... ei kun siis röntkeniin. Oli se tuas aekamoenen kokemus tuo elukkaliäkärissä käynti. Siellä rappukäytävässä, kun oltiin mänössä sinne liäkärille, minä piästin oikein kunnon kollimouruhuuvvon. Se tuli oikein matalalta, ihan täysillä ja tarkkaan harkihin sen. No pittäähän se nyt viärärotusille kuuluttoo jo ennen kun ovesta sissään tullaan, että tiältä tulloo semmonen kolli, että oksat pois ja että nuo viärärotuset tietää varmasti, että ne on hirmusen paljon alempiarvosia kun myö kissat! Se oli yks ainut mouraus mutta kajahti niin kovasti että koko rappu kajahti. Siinäpähän tiesivät että kuka tiällä on.

Nyt vois tuo mami lähtee viemään meitä ulos. Ikkunasta kateltiin ja siellä voes käävväkkii. Ei kun valjaita ehtimään ja tassuttamaan tuo mami tuolta sängyn pohjalta ylös ja ulos ja lenkille!

Hyvvee loppupäästäistä teille kaikille kamuille!