Noniin. Nyt se tuo mami sitten sae semmosen jutun piähänsä jotta ee oo tottakkaan. Se alotti meelle molemmille jonkun ihmeellisen B-vitamiinikuurin. Joovvutaan molemmat syömään semmosesta kinkun sisästä semmonen puolikas tapletti joka päevä. Ja se on niin pahhoo, se haesoo pahalle ja ennen kaekkee maku siinä on niin kamala, jottee oo tottakkaan. Tuo Kaltsu sen syöp niin kun ee mittään vuan minä en tykkee siitä. Mutta mami pakottaa väkisin nielemmään. Se pittää minnuu niin kaavan kiinni jotta minä nielen sen. Tosi inhottava homma tuommonen. Ja kuulemma siks, kun meestä on lähtenä niin paljon karvoja. Se olj männynä sinne liäkekaappaan ja kysynä jotta mitteehän vitamiinia sitä antas ja sanoneet olivat jotta tuota kannattaa kokkeella ja nyt on sitten pitkä kuuri eessä, aenakkii minusta se on tosi pitkä.

Sitten se on alakana kiusoomaan meitä semmosella joka päeväsellä harjoomisella. Olj ostanna semmosen kunnon harjan, missä on piikkilöetä tihheessä ja ne on kaaheen teräviä, joku erikoeskampa kuulemma. Sillä se ottaa meestä niitä irronneita karvoja päevittäen poes. Kuulemma on paljon meestä irtokarvoo joka paekassa. Ja sano se, jotta meellekkii oes parempi kun pesseyvyttään niin ee tarttus niin paljon irtokarvoja suuhun ja tulis vähempi karvapalloja. Ja pyh. Ja se harjoominen on muuten mielettömän inhottavoo. Minä rimpuilen ja kiemurtelen ja mami ee anna periks. Kuulemma myö totutaan siihen ajan kansa. Ja Kale huutaa ja sähähti tännään kerran. Jottaen tuo hyssyttellöö vuan ee se meistä oo mukavoo kun tuommosella pittää ottoo karvat poekkeen. Vuan minkäs tässä tekköö. Ee se aata ku vuan kokkeella kestee.

Arvatkees kamut muuten mitteekä? Tiällä on lunta muassa! Semmosta valakosta kylymee lunta. Kuulemma ehkä piästään huomenna ulos ja kahtommaan sitä lähempee. Hrrr... Kylymee lunta. Vaekka kyllähän myö siihen totuttiin viimekii talavena. Pikkusen se tassuloehin kylymi vuan ee se haetanna. Ulukoelu on mukavoo.

Sitten eelissä päevänä Kaltsu tiputti kaekki mamin levyt alas ja kannet hajjoel monista levylöestä. Ja yks mukikii mänj rikki. Sitten se jootu etteiseen ja olj siellä raahottumassa aeka kaavan aekoo. Minä söen ja mami söe tiällä sillä aekoo ja Kalle huuti etteesessä ja yritti suaha ovvee aaki vuan ol sohva eessä, kun muutenhan myö piästään, meitä kun ee pijättele oekeen mikkään. Kaltsulla on paljon enerkijjoo ja pittää piästä ulukoelemmaan, jos se siitä aattas.

Nyt kuulemma myö ee suaha jiähä pitemmäks aekoo tähän konneelle, ku tulloo joku roska telekkarista eekä se halluu jotta myö ollaan tässä keskenämmy. Yks näppäen ollaan suatu eelen tästä irti. :)