Mistee on ruavaat kollit tehty?

Ruavas kolli on kaikkien kissaneitien unelma. Iso ja lihaksikas ja kommee.

Hyvistä herkuista; kanankaulasta, naudan poskilihasta, kalkkunanapeista, juusto, kana- ja lohinapeista, naudanlihatikuista, raksuista, hyvistä herkkuaterioista, tonnikalasta + muista hyvistä herkuista. Kunnon päivä- ja yöunista pehmeässä ja lämpimässä petissä, kunnon juoksukisoista toisten kollien tai neitien kanssa, ulukoilureissuista, mamin rapsutuksista ja hellimisistä, pienistä kepposista, karvahiirten suloisuudesta, puissa kiipeilyistä, kunnon kollinhuudoista / mouruamisista, kovista kehrimyksistä, määrätietoisuuvesta ja piättäväisyyvestä, pienestä itepäisyyvestä, rohkeuvesta, kaikista kollimaisista touhuista, niistä on ruavaat kollipojat tehty.

Nii. Näistä kaikista meijjättii on tehty. Iliman näitä myö oltas aika puilla paljailla. Myö ollaan onnellisia siitä, että ollaan piästy justiinsa tänne, ihan just tähän paikkaan ja tään mamin luo, ei meillä muita mameja ookkaan. Myö saahaan ruokaa, meillä on lämmin ja turvallinen koti, rapsutuksia, hellimyksiä, meillä on pehmeä peti minne mennä, on paljon leluja, saahaan leikkiä, päästään ulos käymään, meitä huomioidaan ja meistä välitetään ja meitä rakastetaan yli kaiken. Meillä on mami, ukki, mummi, täti (mamin sisko) ja muita sukulaisia & tuttuja. Ne kaikki välittäävät meistä, ne aina silittää ja rapsuttaa kun ne meille tulloovat. Jopa pari semmostakkii immeistä jotka on allergisia, uskaltautuut käymään. On niitä kyllä muutama. Meijjän kanssa leikitään, eikä meille pahasti suututa, jos tehhään pahojamme. Tännäänkin kun mami tuli koulusta, myö oltiin levitelty sen kuivatut hedelmät pitkin lattioita. Se oli varmaan minuutin vihanen ja leppy sitten. Suatiin hyvät annokset naudan poskilihaa. Sitä kuivattua.

Myö ei koskaan nähä näläkee, ei olla kylmissämme ulukona, jos meitä paleltaa, meijjät tuuvvaan sisälle, ei jätetä yksinnään pärjeemään oman onnemmu nojjaan, meitä ei hakata tai muuten rääkätä / pahoinpidellä, meistä huolehitaan, meijjän ruuasta, siitä että on puhasta vettä ja puhtaat hiekka-astiat, meille ei anneta mittään semmosta, mikä ei oo meille turvallista... Myö suahaan olla onnellisia tästä. Jotkut kissat ei oo piässeet näin hyvvään asemaan. Jotkut kituu kotonaan hullujen eläinrääkkääjäomistajiensa hoteissa, jotkut on ulkona kylmissään hylättyinä, jotkut on jopa hylätty pentuineen pihalle.

Niin kuin luettiin tuossa päivänä eräänä yhestä keskustelusta. Joku oli ollu lenkillä. Jostain oli kuuluna pientä naukumista. Sitten immeinen kahto roskikseen ja siellä oli kamala näky: Kolome kissanpentua ja emo jätesäkissä, pakkasessa. Kaksi pentua ja emo kuolleena, yksi pentu vielä elossa. Pieni, avuton. Se oli sitten otettu mukaan ja lämpimään. Ei tiietä että mitä seuraavaksi, mutta kottiin oli vienyt pennun. Alle luovutusikäinen, jos oikein muistetaan niin n. 6 viikkoa vanha.

Kannattaa kaikkien kissojen olla onnellisia, joilla on hyvä koti ja rakastavat mamit ja iskät. Kyllä se vuan on niin, jotta jos joku tuommonen hullu tulis meijjän lähelle, myö kynsittäs ja revittäs semmoselta silimät piästä ja revittäs käsistä valtimot auki. Ei tämmösiä sua tapahtua. Ei millekkään elukalle. Tuommosilla immeisillä ei oo sydäntä ollenkaan. Eikä tunteita. Täysin sairaita ja pitkän ja perusteellisen hoidon tarpeessa, jos sekkään auttaa.

Tämmösiä juttuja. Myö lähetään leikkimään tuonne ja kohta nukkumaan. Pallaillaan taas pian kirjottelemaan :)