No mä haluan nyt kirjoittaa ekaa kertaa tänne nettijuttuun :) Kyllähän Oiva ja meijän äippäkin kirjottaa mutta mä haluan nyt!

 

Niin kun tuolla lukee, niin mie oon aika villi kuulemma... Mitähän sekin oikeen tarkottaa? Mähän olen vaan tavallinen leikkisä kissanpoikanen, en sen kummempi tai normaalia villimpi ja miusta se on vaan kiva ollakin virkeä ja eloisa kisu. Mut kyllä pitää sanoa, että oon mä tuota Oivaa vilkkaampi. Se on semmonen rauhallinen ja hiljanen, ei suostu ees aina leikkiin kun mä haluaisin, mut kyllä se yleensä. Ja sit kun mä en halua leikkiä, se alkaa leikkiä miun hännällä ja se ärsyttää aina välillä! Se räppäilee ja puree sitä ja sitten menee karkuun kun yritän saada sitä räpättyä takasin. Se on joskus vähän ärsyttävä. Mutta on se kuitenkin mun kissakaveri aina.

 

Me ei olla vielä saatu verhoja leikkikavereiks, kun meillä ei semmoisia ole. Ne kuulemma tulee huomenna tai sit jo tänään. Kiitti vinkistä, mä ainakin alan heti repimään niitä. Oivasta en tiedä uskaltaako se, kun me ei tiedetä onko se oikein vai väärin. Ja Oiva ei melkein millonkaan tee mitään väärää, ihan tyhmää. Paitsi että se on vähän minua pienempi, ehkä se sit alkaa tehdä kolttosia kunhan vähän kasvaa. Vaikka en mä sitä kovin paljoa isompi edes oo. Mutta mun suosikkihomma on kiivetä ruokapöydälle. Sitä mä en sais tehdä, mutta teen silti aina välillä. Sen lisäks mä olen muutaman kerran istunut joittenkin ihme stereoitten kaiuttimen päällä, ja sielläkään mä en sais olla. Enkä mä sinne pääsiskään, mutta jos äippä unohtaa tuolin siihen liian lähelle (mutta mulle se on sopivan lähellä!), niin mä tietysti hyppään ensin siihen tuolille, siitä pöydälle ja siitä sitten sinne korkeelle ja istun siinä kaiuttimella. Nyt se tuoli ei kylläkään oo pitkään aikaan ollu siinä lähellä, ja mua ärsyttää kun en oo päässy siihen pöydälle istumaan. Mut sitten kunhan äippä laittaa tietokoneen siihen, niin mä lupaan sotkea sen kouluhommia hyppimällä näppiksen päällä ja liikuttamalla tassullani hiirtä. Hiirtä! Se on muuten mielenkiintoinen juttu, vaikka se onkin vaan tietokoneen hiiri eikä semmonen oikea elävä. Mut hiiri kun hiiri, mä aion kokeilla sitä siltikin. Toivottavasti Oivakin oppii tuommosia temppuja, jos ei niin mä aion opettaa sitä oikein kunnolla!

 

Mua kiinnostaa myös kaikki paikat siellä meidän ihanassa asunnossa tosi paljon. Mä kävin eilen astiakaapissa. Se ovi oli auki kun äippä etsi sieltä kattilaa, niin mä hyppäsin kaapin hyllylle. Mut höh, en saanu olla siellä kovin pitkään kun mut jo nostettiin pois, ihan tyhmää... Mä kun niin olisin halunnut siellä tutustua niihin ihmisten astioihin, et minkälaisilla jutuilla ne laittaa sitä herkkuruokaa josta mekin saatiin yks päivä osamme ja hyvää oli. Mummi oli käymässä ja teki jauhelihakastiketta. Sitä ei ees oltu maustettu kovin voimakkaasti (niin kun äippä yleensä tekee!), niin mekin voitiin maistella ja meistä se oli ihan mahtavaa! Ja sit kun äippä puhisti meidän hiekkalaatikkoa, niin mä menin katsomaan ja yritin hypätä vessanpönttöön, koska mun mielestä se näyttää aika mielenkiintoselta paikalta. Sinne mä en kuitenkaan ehtiny, kun tietysti taas estettiin ja mua ärsytti ihan kissamaisen paljon. Mä räppäsin äippää ja se vaan nosti mut pois, pisti eteiseen eikä enää päästänyt sinne ollenkaan. Mä vaan katselin suuttuneena eteisestä kun se putsas meijän hiekkalaatikkoa, ihan oikein sille et joutuu puhistamaan. Vaatehuoneessakin mä oon käyny tutustumassa. Siellä on paljon kivoja vaatteita ja pyyhkeitä ja lakanoita ja kaikkea. Siellä mä saan onneks olla, mut ei me saada keskenään siellä olla. Kun äippä ei enää tarvii sieltä mitään, niin se aina laittaa oven kiinni ja sanoo et sitten saadaan mennä kunhan kasvetaan vähän isommiksi ja rauhotutaan. Ja kuulemma ainakin mun pitää rauhottua, kun oon niin vilkas kisu.

 

Mut nyt karvahiiret kutsuu ja mä meen leikkimään. Tai sit vois ottaa pienet päiväunet, jos sais nukuttua ilman et Oiva taas alkaa vispaamaan mun hännällä. Ja sit leikkimään! :) Heippa!

 

t.Uolevi