Nyt minusta on sitten yritetty tehä tuas virtsatietulehuspotilasta. Mami sano, jotta se viepi minut liäkäriin jos tää jatkuu vielä.

Eilen se yöllä kahteli vielä tuota telekkaria tuossa kun myökii vielä riekuttiin. Sitten se tajus, jotta vois puhistoo meijjän hiekkiksen kun oli ollu yhen yön poekessa kottoo eikä ollu puhistana sitä vielä. No se rupes lapioimaan ja minä oesin halunnu männä siellä asioimaan. Se ei piästännä minnuu ja sitten minä mänin etteisen lattiille oven etteen ja siinä oli päevän postit. Rupesin kuapimaan niitä ja mami tuli kahtommaan, en vielä kerinnä siihen mittään tehä. No sitten se otti minut ja laitto sinne meijjän ommaan vessaan ja sano, jotta käy sitten niin jatkaa puhistamista. Tulin heti pois, se oli unohtana sen lapion sinne niin enhän minä voena siellä olla. No se puhisti loppuun ja sitten laetto minut sinne takasin, jotta käy nyt. En käynä, tulin poekkeen ja vähän ajan piästä kävin etteisen matolla! Nyt mami tuolla pessöö sitä mattoo ja viime yönä se joutu vielä kolomen aikaan luuttuumaan etteisen lattiita ja laetto siihen jottain kamalan hajusta myrkkyä jotta hajut poistuuvat. Ja nyt se sai piähänsä, jotta minulla on tullunna tuas se virtsatietulehus, kun en halunna hiekkiksellä käävä ja se on nyt hysteerinen ja viemässä sinne liäkärriin... Eikö se tajjuu, jotta minä halluun sinne sillon kun minulla on hätä, sillon minut on piästettävä sinne ja ei siellä sua olla mittään lapioita tai muuta. Se nyt kuulemma seurailoo minnuu ja jos vielä jottain tuommosta tulloo niin kiikuttaa liäkärille kun kuulemma oireet on samat kun sillon pentuaikanakkii. Voe hyvänen aeka, minkälaesta touhua. Se reissu siellä oli kamala, en halluu ennee sinne uuvestaan. Eikä minulla mikkään tulehus ees oo, kunhan osotin vuan vähän mieltäni mamille!

Ja oltiin viikonloppuna mökillä. Mamihan pelekee hiiriä niin paljon, jotta se männöö ihan paniikkiin joka kerta kun hiiri tulloo lähelle, olipa se sitten elävä tai kuollunna jo. On siinnäi eläjä, tuommonen pien hiiri ja sitä pittää pelätä. No se laetto meille kuistille ruokoo, aatelkee, suatiin syyvvä ulukona aaringon paesteessa, se on kyllä hieno juttu ja sitten lötköttee siinä lämpimässä sillon kun ei jaksa metästee hiiriä. No siinä se sitten laetteli ja huomas, jotta jalakaan osu jottaen pehmeetä. Mami sitten kahteli siihen viereen ja siinä oli meijjän tuoma piästäisen ruato, myö oltiin tuotu se vähän aekoo sitten näytille siihen, kun tiijjetään jotta mami säikkyy niitä ja pelekee kun ruttoa. No siitähän synty huuto ja peleko. Myö suatiin syyvvä onneks ulukona vuan seuraavan kerran kuulemma jos tuommonen löytyy, niin suahaan syyvvä sisällä. Se ei käy. Myöhän kuletellaan niitä, ois varovaisempi. Seuraavan kerran myö tuuvvaan paistit sisälle.

Jotta tämmösiä kuulumisia tänne nyt kuuluu :) Myö pallaellaan sitten kunhan jottain on tuas. Aeka rauhallisen tasastahan tää elo on tällä hetkellä..