Meitä on alakana kiinnostammaan, minnuu varsinnii, tuo meijän uus rappu. Se on niin hirmusen iso ja siellä on niin paljon enemmän kaekenlaesta kun siellä edellisessä talossa.

 

Niinpä sitten tuossa yks päevä kun mami oli tulossa tuon yhen elukan kanssa sisälle, minä livahin ovesta ja läksin juoksemmaan. Siitäkös se mami hermostu. Se komenti koeran sissään ja lähti jahtoomaan minnuu. Pittääpä muuten tässä välissä kertoa, jotta kyllä se Kaltsu on siellä myös käynä, vuan säikähti jottain nuapuria ja tuli kiireellä takasin kottiin :D

 

Myö asutaan ihan ylimmässä, viijjennessä kerroksessa ja joka ikinen kerros on tosi iso ja vähän on semmosiakii sokkelojuttuja, niin sieltä on hankala löytee tämmöstä pientä kollikisua. Mutta tällä kertoo minun matka jäi meleko lyhyeks, kerkesin tarkistaa vaan tään meijjän kerroksen ja juoksuttoo mamia perässä :) Kun olin lähössä portaeta mänemään alas, liikuskelin ehkä liian hilijasesti, kun mami tarttu minun hännästä kiinni ja nosti sylliin. Yritin rimpuilla ja lähtä uuvestaan vuan ei se ollu ennee mahollista. Kottiin se minut vei. Kuhan sopiva tilaisuus koittaa, niin livahan tuas ja sitten sitä mäntiin... Mitäs ei vie pihalle ;)

 

Ja tuo koera on ruvenna nukkumaan sängyssä. Se on meijän paikka! Sohvalla sen vielä hyväksyttään ja on myö jouvuttu nukkummaan samalla sohvallakii sammaan aekaan mutta että sänkyyn! Ja mamin viereen! Ja tuo runtti minnuu koko ajan yrittää nuuskia ja tulla leikkimmään, mutta en minä sen niistä tassunhuitomis ja muista hyppelyleikkilöistä mittään ymmärrä. Kyllä se yrittää liian lähheiseks ja minun pittää vähän suuta avata jotta tajuvaa pyssyy kauvvempana.

 

Minä lähen nyt naukumaan mamilta kuivattua naudanmahhoo ja sitten pötkölleen sinne sänkyyn! :)