Neljä viikkoa, vaikka se on tosiasiassa jotakuinkin lyhyt aika, minusta se tuntuu nyt pitkältä. Sitä haluaisi jo kisut kotiin ja aloittaa pitkästä aikaa sen kissa-elämän, elämän kissojen kanssa, haluaisi katsella niitten touhuja, leikittää niitä, kävellä niiden kanssa ulkona, tehdä kaikkea mitä niiden kanssa voi ja nauttia niiden seurasta. Haluaisi jo omat kissanpennut syliin. Mutta vielä se noin kuukausi pitäisi jaksaa. Se hyvä tässä on, että on aikaa vielä valmistella ja järjestellä. Ensin pitää muuttaa, saada se muuttohässäkkä pois alta ja sitten vasta voi ottaa kissat. En halua niitä keskelle muuttohommia ottaa, ettei vaan satu mitään, etteivät jää suurien painavien laatikoiden alle, karkaile tai muuten satuta itseään tai ettei pääse tapahtumaan muutakaan ikävää. Varmasti kissoille on kivempi tulla valmiiksi laitettuun kotiin, joka on järjestetty niille sopivaksi ja hyväksi kissan kodiksi.

En ole vielä kamalasti ostellut tarvikkeita. Edellisen kissan jäljiltä ei ole muuta kun pari leluhiirtä, ihan hyväkuntoisia kylläkin ovat, ainakin toinen. Mutta toisaalta haluaisi säilyttää ne muistona ensimmäisestä kissastani, pitää ne vain hänen leluinaan ja ostaa näille uudet. Jotenkin tuntuu, että särkisin Mooseksen muistoa, tai siis että olen miettinyt, jos Mooses ei haluaisi, että annan uusille tulokkaille hänen leluhiiret. Tai ehkä haluaisikin, en minä sitä voi tietää. Mutta ehkä pidän ne vaan Mooseksen leluina ja muistona. Saattaa ehkä kuulostaa oudolle, mutta se on vaan minun oma tuntemus ja semmoinen ajatus, että ehkä se on näin.

Ainakin hankintalistalle laitan nämä seuraavat, kunhan lähden ostoksille kissoja varten:

-Ruokakupit

-Raapimapuu

-Hiekkalaatikko

-Leluja; hiiriä, palloja, kaikenlaisia kissoille tarkoitettuja juttuja

-Kissanhiekkaa

-Ruokaa

-Valjaat (tai ehkä ne ehtii myöhemminkin, ehkä kolmen kuukauden iässä ei vielä kannata alkaa totuttamaan valjaisiin, vai? mutta voihan ne jo valmiina olla)

-Kori jossa nukkua

Tuossa nyt ainakin jotain, kai sitä muutakin tarvitsee vielä mutta ei tällä hetkellä tule mieleen. Nämä ainakin lähtee mukaan seuraavalla ostosreissulla :)

Ainakin on rauhalliset maisemat käppäillä valjaissa ulkona. Rauhallinen kerrostalon pihapiiri ja puistoalue tarjoaa hyvät mahdollisuudet. Ei niin selvästi kuulu liikenteenkään äänet, ei ainakaan niissä ole niin pelättävää. Kyllähän toki kissojen olisi hyvä tottua autoihinkin, kun kaupungissa asutaan, mutta pikkuhiljaa. Olisi tietysti ihan kiva, jos tottuisivat auton kyydissäkin olemaan, ettei tulisi mitään ongelmia sen kanssa. Olen kuullut, että jotkut kissat tottuu, mutta aika monet eivät siitä pidä. Meillä edellinen kisu oksenteli aina autoon, kun sen otti mukaan. Mökille sitä autolla vietiin ja eläinlääkärille, ei oikeastaan muualle, kun ei siitä pitänyt. Jospa nyt paremmin opettaisi, ihan pennusta asti, jos olisi parempaa tulosta odotettavissa.

Myös koriste-esineiden ja kukkien kanssa on nyt mietittävä, mitä kannattaa asuntoon laittaa ja mitä ei. Haluaisin kukkia, pidän niistä ja ihania olisivat omaan kämppään. Mutta nyt vähän kisutkin rajoittaa. Ei saisi olla mitään myrkyllistä, ja toisekseen ne kukat pitäisi asettaa jonnekin ylös, etteivät pääsisi hyppimään ja levittelemään multia lattialle :) Vaikka kylläpä nuo ainakin pieninä taitavat olla niin huimia vielä, että kokeilevat minne pääsevät hyppäämään ja jos heille hyvin käy saattavat kukkaankin ylettää. Posliiniesineet ja kaikenlaiset lasiset koristeet myös pitää miettiä tarkoin. Jos kissa pudottaa jonkun lasisen ja se särkyy, voi sattua pahastikin. Niitäkin on nyt mietittävä, ettei lasinsirut mene tassuihin tai ettei kissat muuten satuta niihin itseään. Eli paljon on mietiskeltävää ja pitää ottaa sisustaessakin huomioon tiettyjä juttuja. Puhuin tänään R:n kanssa, hän huomautti että joulukuustakaan en voi ottaa, kun saattaa pojat repiä senkin, ainakin nyt pienempinä, kai ne rauhoittuvat kun vähän kasvavat. Meillä on aina ollut joulukuusi, saa nyt sitten nähdä jääkö se tänä jouluna minulla ottamatta. Mietin semmoista pientä kuusta, mutta pitää katsoa, miten käy. Kyllähän sitä ennen joulua ehtii tutustua kisuihin ja huomaa niiden käyttäytymisen ja villeyden. Tietysti jos jotain uutta tulee niin kun tuo joulukuusi, niin kyllähän se kaikki uusi varmasti kiinnostaa ja niitä pitää vähän tassulla kokeilla. Mutta jos ottaa jonkun pienen pöytäkuusen, ehkä siitä ei olisi niin paljon haittaa. Siitäpä sen näkee.

Tämmöisiä tällä kertaa. Onhan nämä asiat mietityttäneet. Samoin kaikki madotukset, rokotukset ja leikkauttaminen. Niihinkin varmasti saa lisäohjeita eläinlääkäriltä. Niin pieni olin kun meidän Mooses oli pentu, etten niistä ajoista kamalasti muista. Sen jotenkin muistan, että Mooses oli kyllä rauhallinen kissa, ei paljoa riehunut tai hyppinyt, mutta hän olikin ainoa kissa, ehkä kaksi kissaa enemmän villiintyvät ainakin välillä, olen kuullut muutamilta tutuilta että heidän kaksi kissaa juoksevat aina välillä ympäri kämppää ja sitten on kaikki sekaisin :) Mutta se on kissan elämään kuuluva juttu, se vaan pitää kestää jos kisun lemmikiksi ottaa. Ja minä kyllä aion kestää :)