Johan ne nyt on mualimankirjat sekasin!

Mami puhhuu ihan ihmeitä. Se nyt on kiinnittänä huomion siihen, kun minä kuulemma jatkuvasti lipon kieltäni, ihan jatkuvasti. Pyh. Ja sitten vielä se väittää, jotta minun suu haisoo pahalle. Kun haukottelen sen sylissä, se meinoo pyörtyä joka kerta. Sitten se lopulta tokas, jotta minulla on jottain hammas... hammas... hammaskiveä. Siis kiviä hampaissako!? Enhän minä oo syönä mittään kiviä koskaan! Mistä niitä oes voina tulla!? Jännä juttu, lie tuo orja jotennii sekasin.

Ja nyt minua on sitten uhkailtu liäkäriin lähöllä. Kuulemma suussa on vähän jottain valakeesta poikkeavoo, jotta hampaessa on tummia kohtia. Enhän minä nyt ruppee tässä minnekkään liäkäriin lähtemään. Ei minuu oo vaivanna yhtään, normaalisti syön ja oon muutennii. Hiiripaestia tarvihen ja se on siinä.

Ja mami vertailoo nyt minnuu yhteen viärärotuseen eli koeraan. Silläkii oli ollu pahan hajunen suu ja hammaskivvee ja oli joutunneet ottamaan hampaita poikkeennii. Mutta ei minussa oo vikkoo, ihan hyvin on assiit. Sais tuo mami lakata koko ajan huolehtimasta, kyllä minä sitten ilimottelen kun on hätä.

Kalevilla on samanlainen suu. Miks se ei siitä huolehi?

Nyt syömään mummin tuomia muikkuja. Nam nam. Viikonloppuna sitten suahaan ihan semmosia tuoreita paistiloita jotka ite teurastettaan ja tapetaan, se se on parasta ravintoa :)