Mamma on ollunna nyt aeka paljon poekessa kottoo. Eilen aamulla se lähti aikasseen jonnekkiin, tuli tosi myöhään kottiin, eikä tuonu etes meille mittään. Sano kääneensä Helsingissä, siellä mihin myökii ehkä piästään huhtikuun lopulla. Sitten tänä uamuna se tuas läks, ee kyllä niin aekasin kun eelen. Tuli myöhään kottiin mutta aiemmin kun eelen illalla. Sano Jyväskylässä kääneensä, siellä missä meijjän piti helmikuussa käyvvä mutta eipä sitten piästykään.

Ollaan suatu tiällä rauhassa nukkua ja temmeltee. Mattoja ollaan rullailtu ja äsken tyhjennettiin mamin jottain cd-levyjä jostain ihmeellisestä telineestä. Suatiin Jyväskylästä tuliaisina kaks aitoturkis peltohiiruloa, kuivakaloja (nam!!) ja sitten semmosen ongen, missä on piässä tosi iso karvahiirulo. Tuossa se mami sitä heilutteli, ja toinen meistä hyökkäs sen kylykeen kiinni roikkumaan kaikilla kynsillään kun jahattiin hiirtä... Eipä tiijä jotta kumpiko se oli, kun ei kerennä kahtoa. Myö molemmat vilahettiin kiireellä pois siitä, ettei jäähä kumpikaan kiinni :) Sitten se heiluttelu loppu. Hölömö.

Vilttiä myö ei olla vieläkään suatu. Kuulemma vieläkkiin pittää ehtiä, kun ei oo oikeen löytynä sopivoo. Pittääkö tuolla kovalla vielä mitenkä pitkään nukkua? Mami epäili, ettei myö ennee ollenkaan tulla sen viereen nukkummaan, kunhan saahaan se viltti sinne keittiön yläkaappien päälle. No höh. Tottakai myö tullaan! Siellä se kuitennii on lämmin ja paras paikka muata. Mikäs sen parempi kun mamin kainalossa peiton alla.

Ja sitten meillä on pari huolen aihettakin.

Ensikskii se koerran rutale sitten on tulossa. Mamma männöö tässä lähiaikoina tuonne Vantaalle (sinne asti!) jottain koerrahommia hoetamaan ja kahtomaan koerria. Siihen sen tulloon männöö vielä aika paljon aekoo, mutta se kuitennii männöö noppeesti ja hyvästi rauha tiältä meijjän kotikullasta. Sitten kuitennii se rakki hutalehtaa joka paekassa ja siinä ei meillä oo ees tilloo niin paljon leikkiäkkään. Ja se koko piski vie meiltä paljon pois. Se sua siitä huomiosta aika suuren osan, mikä myö nyt suahaan. Ja mami ei vaan ymmärrä, vaikka kuinka yritetään selittää, ettei tänne mitään koirulia. Se vaan sannoo, että se tulloo ja lepertellöö siitä koko ajan. Mittee myö tehhään?

Sitten toinen. Ens vuonna tuo on aatellu jättee meijjät jokssii aikoo jonkun muun hoiviin. Siis kuvitelkee nyt ystävät! Se aikoo hakkee johonnii hömppätelkkarijuttuun mukkaan, jos se vielä ens vuonnakkii tulloo ja toivvoo vielä piäsevänsä siihen. On kuulemma niin erikoinen immeinen ja niin värikäs elämä ollunna jotta voes piästäkkii, jotta jotkut on sanoneet jotta voes ehkä hyvinnii piästä. Sitä ohjelmoo se kahtoa möllötti koko syksyn! Eikö se riitä?! Se meinoo laittoo meijjät jonkun tutun hoitoon. Eikä kuulemma oo pitkään poissa. No meille ykskii päevä on liikoo! Siitäkii se höpöttää koko ajan, että kunpa mänis ja piäsis. Eikö se ajattele meitä? Ei ne muut ossoo huolehtia tämmösistä hemmotelluista kolleista, ei ne muut voi antaa ja tarjota meille sitä kaikkee mittee myö tarvitaan. Myö halutaan olla mamin kanssa tiällä. Se koerran runtti ee haettoo jos sen antaa, mutta että meijjät kisut viepi jonnekkiin. Varmaan muuten ei heleposti lepytä jos tuolleen käypi.

Meijän pitäs muuten osallistua tuohon kissakuvahaasteeseennii jossain vaiheessa. Kun tuo mami vaan sais kuvia meistä otettua. Se pelekee, että jos ei jonkun viikon aiheelle löyvvykkään sopivoo kuvvoo, niin entäs sitten? Se yritti tuossa yks päevä kuvata meitä kun kerjättiin herkkuja tiskipöydällä, mutta eipä onnistuna kun myö liikuttiin koko ajan :D Meitähän ei vuan niin helposti kuvatakkaan :)

Nyt myö lähetään leikkimään nuilla uusilla leluilla ja syömään niitä nami kuivattuja kaloja. Mukavoo loppuviikkoa ja viikonloppua kamuille kaikille!