Joo on tainna meillä jiähä aeka vähille nää kirjottelut. Pitänöön tehhä parannus. Mutta mamia sua syyttee siitä, ee meetä kunnon kolliloeta.

Juhannus oli tosi mahtavan ihana! Oltiin mökillä. Kuvia ee oo, kun ukki unohti kameran kottiin, eli teijjän on nyt siis vuan uskominen meijjän kertomuksiin jotka myö sanoin teille kerrotaan. Totta kaekki on kuitennii.

Tultiin mökille. Ukki oli ostanna meille semmoset viijjen metrin fleksit, joihin se sitten laitto meijjät. Sitten se viritteli puitten välliin jonnii narun jossa ne leksit olj ja myö sitten niissä oltiin. Mami sano sille, ettei tuommosessa poikia voi pittee, että tarha näille on tehtävä, siinä ne huusivat toesilleen. Myö kun ee meinaan tykätty siinä olla. Huuvveltiin ihan mielettömästi ja nauvvuttiin. Sitten ukki ja mami otti meijjät irti ja lähti taluttammaan mökkitielle. Ei sekkään ollu hyvä. Myö ei kertakaikkijaan haluttu olla narussa. Huuvvettiin ja marmatettiin. No tietäähän kun lintuja ja kaiken maaliman muita ötököitä on ympärillä ja niitä pitäs sualistoo. Ja narussa vuan ollaan, on tää kansa.

Sitten lopultakkiin, mami teki sen mitä myö ollaan aina toivottu. Se päästi meijjät irti! Siis kuvitelkaa, irti, mökille! Sinne satojen saaliitten keskelle, paratiisiin! Siis ihan tosissaan, myö suatiin juosta vappaana. Ja myö juostiin. Juostiin kun mitkäkii. Riehuttiin ja temmellettiin. Jahattiin toisiammu, hypittiin pusikoissa, kateltiin rannassa vettä ja istuttiin rantakivillä. Välillä mami heitteli käpyjä meille ja niitten perässä rynnittiin kun koerrat kuunaannii. Siis tää oli ihan mahtavvoo! Kolome päevee jatku tätä sammoo. Ja mami kehu meitä hienoiks pojiks. Myö ei karattu pihasta minnekkään, pysyteltiin siinä mökin lähistöllä. Ja heti kun mami meitä kuhtu, niin myö juostiin sen luo. Aina. Joka kerta. Tai jos ei ihan sylliin niin siihen silleen että se koko ajan näki meijjät kun halus.

Sitten viimesenä aamuna, aikasin mami päästi meijjät ulos. Se jäi ite vielä nukkumaan, myö haluttiin päästä jo pihalle. Ettäpä ikinä arvoo mitä tapahtu! Mami ei ikinä tiijjä kumpiko se meistä oli, eikä myö kerrotakkaan. Saatiin lintu kiinni! Siis ihan oikea paisti! Lentävä paisti, niin kun Reetikii sannoo! Siis semmonen, mikä piipitti ja pyristeli lentoon! Ei myö sitten sitä syöty, tuotiin se kuoltuvaan kynsiimmy, etteiseen mökille. Mami sitten heräs ja ukki myös. Ukki tuli etteiseen ja näki kuolleen linnun. Myö tehtiin se! Ja varmasti metästettään lissee kunhan piästään tuas mökille. Eikä siihen ennee pitkä aika oo.

Ja aina illalla kun nuo orjat kävi nukkumaan, myö oltiin aivan puhki. Mami anto suikista joka ilta ja raksuja ja kissan märkäruokaa. Nam että oli hyvvee, varsinnii se suikis. Syötyämmy käytiin nukkumaan. Vähän aikoo huristiin sängyllä ja sitten silmät kiinni ja unta palloon. Ja ai että, ettepä usko miten hyvälle uni maistukiin aina päivän ulukona riehumisen jäläkeen! Kyllä myö ollaan onnen kisuja kun suahaan tuolleennkii vappaana olla.

Sitten kun myö tultiin kottiin, muistettiin jottei tiällä suaha vappaana olla, narun piässä sitä joutuu ulukona käymään. Mutta se on meille ihan ok. Ei myö olla ees yritettykkään päästä vappaaks tiällä. Tuossa on niin paljon liikennettäkkii, kun nuo ihmiset huristelloot nuilla peltihirvijöillä, niin eipä meitä paljon huvitakkaan irti olla. Näin on hyvä.

Mami naurokii, jotta eihän se ennee tarvihe mökille hyttysmyrkkyjäkään sisälle, kun myö ollaan mukana. Tapettiin niin ahkerasti kaikki hyttyset. Mutta kyllä se sitä karkotetta pittää, jotta suahaan yöllä nukkumarauha, ettei koko ajan metästämässä olla. Ei myö oikeen tiijjetä onko se hyvä vai huono asia kun se tekköö niin. Kyllähän meijjän pitäs suaha metästee. Mutta sen mielestä meijjän pittää suaha olla rauhassa ja nukkuukkii, ja ne hyttyset vuan koko ajan höykyttäät meitä metästämmään... Huoh. Tiijjäppä nuitten orjien ajatuksenjuoksua, eihän se ikinä oo yhtä hyvä kun meillä kissoilla.

Mutta tämmöstä. Lauvvantaena on se kissanäyttely siellä Siilinjärvellä. Mami sai sinne ajo-ohjeet ja kaikki. Ukki lähtöö viemään. Toivottavasti voitetaan kaikki kollit! :)