Siinä on uus sana, joka kuuluu nykyjään minun sanavarastoon. Opin sen tuossa erräänä päevänä. Vastasin vuan kun minnuu kututtiin ja huastatettiin. Minnoon kova poeka oppimaan uusia sanoja. :)

Tännään on 10. syyskuuta ja on minun nimipäevä. Sunnuntaena tulloo vuos tääteen minun tiällä olloo. Se on sitten 14. päevä. Tännään myö minun nimipäevien kunniiks suatiin herkkuja. Mami tarjos kerrannii meille suklaata. Siis kuvitelkee, suklaata! Myö syötiin hyvällä ruokahalulla, olj se niin mahtavan makusta. Tää ee siis toillaan ollunna sitä immeisten versijjoo, vuan semmosta ihan oekeeta kissoloelle, varsinnii tämmösille kunnon ruavaille kolliloille tarkotettuu herkkua! Ae että maestu hyvälle, se olj tosissaan oekeeta kolliloehen herkkuva. Sitten suatiin kalakkunatikkua syyvvä myös. Ee joka päevä tämmösiä herkkuja tipu, nää on kuulemma vuan viikonloppusin herkkupäevänä ja sitten merkkipäevinä. Vuan kae se on sitten arveltava tää niin jotta mitä harvemmin näetä syöp niin sitä paremmalle maestuut. Vuan voeshan tuo mami nuita herkkuloeta vähän etes usseemmin tarjoella. Itelleen se paesto jottaen lämpimiä tonnikalaleepiä, kun se on jollaen ihmedi... di... dieetillä! Se ee kuulemma suana suklaatakkaan syyvvä, siis sitä immeisten herkkua, kun se ee nyt sovi sen ruokavalijjoon. Myö suatiin kanssa ihan pikkusen tonnikalloo, ee paljon vuan ol hyvvee sekkiin. Vuan olj nuo mamin omat herkut köyhiä tännään nuihin meijjän herkkuaterioihin verrattuna. Minä purin vahingossa mamin sormeennii pari kertoo, kun hotkin niin innolla :) Siis kun se käsistä syötti niitä suklaanappeja.

Mutta on nuo ilimat vuan tuassii kylymentynä. Ei tiekkään ennee niin kovasti miel ulos. Mami semmosennii ikävän uutisen kerto, että nyt on ukki vienä mökille hiirjpuarin ja ee piästä ennee sinne metättämään. Siinä puarissa on jottaen myrkkyjä. Myö vuan ei tajuta sitä, jotta miks ei meijjän metätystaitoloihin luoteta? Kun myö oes suatu kaek hiirulot nitistettyy eekä oes ennee ollu hiiren hiirtä maella eekä halameilla. Vuan ee. Myrkyttee pittää. Ja sitten myö ei piästä mökille. Kuulemma ens kevväänä sitten metätyspuuhat jatkuut.

Meillä oes tiijjossa sekkii liäkärireissu. Rokotukseen oes lähettävä. Siihen on vielä semmonen pari viikkoo kae, ee myö tiijjetä vielä mittään muuta, kun jotta se on lähiaekoena. Ee oo kovin herkkua se kyllä. Pitänöön sähistä tuas, jos ne viimeinnii tajjuis jotten minä aenakkaan tarvihe mittään piikkilöetä. On se kumma kun ee mäne piähän tuommonen päevän selevä assii. Minnoon ruavas ja hyväkuntonen enkä tarvihe tuommosia. Mami sannoo jotta ne pittää olla kunnossa. Minen tajjuu yhtään, en alakujaankaan.

Nyt minä lähen tuonne kerjeemään, josko tuolta keittiöstä vielä löötys jottaen syötävee. Pallaellaan tuaskin, eeköhän sitä syksyn mittaan oo tulossa sitä kaekenlaesta juttua. Aenakii uus ruapimapuu on tiijjossa!