Siis nyt on tapahtuna semmosia juttuja, jotten minä oekeen tiijjä, mistee sitä alottas. Ollaan oltu niin järkyttynneitä, jottei olla ees  tässä lokissa keritty käävä kertomassa.

Yhtenä päevänä mami vaan häipy. Läks pois. Se oli viikon poikessa ja tuli viikonlopuks kottiin. Se tapahtu joskus marraskuun puolivälin aikoina. Ukki kävi meitä ruokkimassa. Sitten tuli uus viikko ja mami taas lähti. Ukki oli meijjän kansa kotona. Ja sitten sinä muanantaina uamulla tapahtu kamalia!

Se otti yksin iliman mamia kuletuskopan essiin! Uolevin se sai sinne laitettuu, mutta ei minnuu. Minä juoksin kun ohjus keittiön kuappien ylimmälle hyllylle ja rupesin huutammaan. Huusin ja mourusin kun viimestä päivee, pörhistin kaikki karvat niin pörhäkäks kun vuan sain ja sitten näytinnii kamalan isolta. Huusin ja sitten ukki piästi Ullen häkistä ja lähti. Oli aatellu, jotta ee kehtoo yrittee jahata, kun naapurit oes luulleet jotta se kiduttaa meitä, niin kovasti minä huusin.

Sitten sieltä ovesta jonnii ajan piästä tulikii jottaen naisia! Kaks jottaen vierasta immeistä, joilla oli herkkuja ja jotka sittenn houkutteli minnuu pitkään. Minä läksin lopulta mukkaan ja pelekäsin kun viimestä päevee.

Ne vei meijjät semmosseen johonnii lemmikkihoitollaan, meillä oli siellä semmonen oma huone, josta myö piästiin ulos sillon kun haluttiin ja ne syötti meille tonnikallookii. Alakujärkytyksestä kun selevittiin, se ol ihan kiva paekka mutta kyllä minä olin arka ja varuillani, tuo Ulle oli reippaampi.

No siellä oltiin puoltoesta viikkoa ja ukki haki meijjät kottiin... Tai myö luultiin piäsevämme kottiin, mutta ei. Tai joo. Mutta ei siihen sammaan vaan uuteen kottiin, semmosseen isompaan, missä on jos jonniilaesta härpäkettä, niistä kerrottaan kohta. Mutta se kaekista pahin ja isoin järkytys! Mitä tiällä uudessa kotona ootti, kun myö tultiin?!

Mami... No ee siinä mittään. Mutta sitten se, mitä myö oltiin jo pitkään pelätty! Koiruli! Siis se koiruli! Se on nyt tässä. Semmonen musta iso, semmonen mikä söi meijjän ruuvvatkii heti ensimmäesenä ja minä kun antelin sille heti! Yritti minun ja Ullen muikkuja ottoo, mutta myöpä muristiin ja pörhisteltiin kunnolla, eepä uskaltana tulla. Myö ollaan näytetty sille, miten tiällä ollaan ja eletään meijjän ehoilla. Oli ensin tosi outo juttu, mutta kyllä myö ollaan nyt annettu sen olla rauhassa. Joskus se tuota Ullee vähän yrittää suaha leikkiin, mutta ei Ullee kiinnosta. Minä ojennan käpälee jos liian lähheiseks yrittää. Vaan on tääkii, ee suatu olla raahassa.

Tiällä on enempi tiloja, missä suahaan riekkua. On parveke, jossa on verkot, ihan kun jossakkii häkissä oltas, mutta ei se mittään, on siellä kiva kuitennii olla. Vielä ee olla piästy tutustummaan ulos meijjän reviiriin mutta kyllä myö kohta lähetään, vaekka valjaessa se pittää tietysti tehä. Sitten on oma sauna! Siellä myö tykätään nukkua. Mami kun sen lämmittää, myö kellotetaan siellä niin kauan, kunnes mami tuopi vesiastian lauteille. Ikävä vuan, kun tuo koiruuskin hyökkii sinne. Ja jäläkilöölyissä on mukava ottoo unet myös.

Tämmöstä tiällä on tapahtuna. En tiijjä tullooko se koera tänne lokimualimaan, kun ee myökään tunnuta suavan tätä nettiaikoo kovin paljoa. Pittää yrittee mamilta naukua jotta suatas olla  tässä enemmän. :)