Ei olla taas saatu nettiaikaa, eikä olla voitu päivittää tätä blogia. Mitähän tekemistä tuolla mammalla sitten on, kun ei päästä meitä nettiin? On se kyllä kumma.

No eipä tänne oikeen mitään ihmeellistä ees kuulukkaan. Myö vaan olla möllötetään sisällä. Ee tuo vie meitä pihalle. On kuulemma milloin vetinen, milloin liian kylmä ja liukas keli... Höh. No onhan meillä kynnet, joilla myö pysytään tiellä eikä liukastella kun voidaan tarttua niillä jäähän kiinni. Mutta se märkä nyt ei ookkaan niin kiva juttu, kun pittää sitten tassuja pestä ja puhistella, kun niihin tarttuu kaikenlaista epämäärästä töhnää tuolta ulkoa.

No minä kuitennii tänä aamuna vähän karkasin rappuun, mutta heti miut napattiin kiinni ja piti tulla sisälle. Ihan tyhmää.

Tuo Kaltsu joutuu luultavasti tään kuun aikana sinne leikkaukseen, jonka miekin kävin läpi. Hyvä että sekin joutuu, niin en oo ainoa. Ei se nyt niin kamaloo ollukaan miltä tuntu. Kovasti se Kaltsu meille jutteloo, miusta kyllä tuntuu että se mouruaa tyttöjen perään. Ei se pieni poika vielä tiiäkään, että miten hankala se on tyttöjen luo päästä. Mutta jospa ne mourut siitä vähän hellittää sen leikkauksen myötä, niin miulle ainakin kävi, vaikka muuten sitten aika paljon juttelenkin. No kun on asiaa niin mikäs siinä. :)

Sitten oli mamin synttäritkin. Saatiin paljon herkkuja. Kinkkua ja sitten semmosta ihanaa juustoa ja raksuja, ne olikin hyviä. Saatiin semmosia ihania raksuja oikeen iso pussi, mistä riittääkii pitkäks aikoo. Ne on niin herkkua ettette uskokaan! Lauantaina jäätiin yksin kotiin, kun mamma lähti jonnekkiin riekkumaan ja juhlimaan. Sunnuntaina iltapäivällä se sitten tuli väsyneenä takasin ja lepäs vaan. Ei kuulemma ees ulos jaksanu lähteä. Mitäs juhlii niin rankasti, kyllä nyt meijjän kansa ulos pitäs lähtä!

Ja sitten niitä kamalia uutisia. Meille tosiaan tulee se koiruli! Siihen menee vielä joku aika, mutta joku aika isokokonen runtti sieltä on tulossa. Siis miten tää on mahollista! Myö kyllä näytetään sille taivaan merkit. Täällähän ei mikään koerra ota valtaa! En ymmärrä näitä ihmisiä, miten ne hössöttää ja niistä nuo koirulit ja kaikki muutkin elukat on niin ihania ja söpöjä ja sulosia. Kyllä myö kissat ollaan parhaita, eikös vaan kamut?

Sittenpä myö ollaan keksitty uus leikkipaikka. Tai no Kalevi väittää, että se keksi sen mutta kyllä minäkin sen keksin. Hypätään tiskipöydälle ja sieltä sitten keittiön yläkaappien päälle, jääkaapin päälle ja sieltä sitten verhotangolle taiteilemaan :) Se on kiva paekka, mutta mamma ee tykkee että myö siellä riekutaan. No se on sen ongelma, pääasia että meillä on mukavaa :D

Ja nyt mammalla on semmonen tosi tosi pehmeä ja paksu peitto tuossa sängyssä. Myö nukutaan siinä aina, tai ainakin melkein aina. Siinä on niin lämpönen ja pehmeä olla, että se on ihan paras nukkumapaikka.

Eipä kai tässä nyt muuta. Yritetään pian taas kirjotella :)