Kyllä noi on ihan outoja. Ei siis voi muuta sanoo. On taas tapahtunnu vaikka mitä, mistä me ei olla ehitty ees kertoa teille, tai oltais me ehitty, mutt ku mami ei oo päästäny meitä koneelle. Se on ollu muutenkin jotenki outo koko viikon. Se on paljon äkäsempi (siis no ei se meille oo, mut noin yleensä muuten, me ollaan varmaan ainoot jotka sitä ei hermostuta ainakaan usein), sitä on väsyttänny ja se on vaan nukkunu kaiken ajan mikä on vaan ollu vapaata ja ei oo tarvinnu tehä mitään.

Mulle kävi keskiviikkona semmone juttu, tai siis mamin vika se oli eikä mun. Se heräs aamulla aikasin ja keitti kahvit. Me oltiin tapamme mukaan pyytämässä ruokaa keittiössä. Ei me sitä sit heti kuitenkaa saatu, ku mami vaan itelleen teki jotain ihme juomaa, kahviks sitä kuulemma kututaan. No se keitteli sitä jollain ihmeellisen näkösellä hökötyksellä. Sitt se kaato sitä omaan kuppiinsa, eikä saannu sitä kannua takas siihen ihmelaitteeseen. Sitt se hermostu ja iski sen siihen semmosella voimalla, ett se kahvikuppi kaatu ja kahvi kaatu pöydälle, osa lattialle ja osa jopa mun päälle! Onneks se ei ollu niin kuumaa, ku siihen oli jo ehitty sekottaa maitoa. Hyi että se onki pahan hajusta. Mut mä tietysti nuolin sen pois mun turkista, enhän mä voinnu sitä siinäkään pitää rumentamassa mun kolliutta. No sitt me saatiin ruokaa ja mami lähti jonnekin.

Sitt me ollaan käyty mamin kans ulkonaki. Ollaan oltu meiän takapihalla ja puistossa ja kiipeilty puissa (ei kylläkään päästä kovin korkeelle) ja jahtailtu oksia, joita mami on meille heilutellu ja heitelly. Meistä on ihan kiva juosta lumessa, ku se lentelee silleen hauskasti, ainut vaan, ett tassut kylmää aika nopeesti jos ei olla koko ajan liikkeessä.

Sitt mull on kohta se leikkaus. Mä en haluu, en todellakaan! Mut nukutetaan ja mua leikataan jollain veitsellä tai en mä ees tiiä ett millä. Oonks mä sit enää kolli? Mua hävettää, ku tommosia pitää alkaa tekeen. Enks mä ois vaan voinu olla näin ilman mitään tommosia turhia juttuja? Mami on ihan tyhmä, ku se vie mut tommosiin pahoihin paikkoihin. En mä haluu lääkärille. Siellä mua satutetaan ja mulle tehään pahaa, ei siel mitään hyvääkään voi olla. Mä tiiän. Mä vaistoon sen, ku me mennään siitä ovesta sisään. Ja sit siel on vielä niitä koiruleitaki, jotka ulisee ja volisee ja haukkuu, ja sekös mua vasta ärsyttääki. Pitäsivät ne leukansa kiinni, ei ne oo ainoita joilla on siellä ikävää, mulla on myös kamalaa enkä mä ees naukumaan ala. Kai mun on kestettävä se kun miäs ja hyväksyttävä, ett mä en oo enää sit kunnon komee kolli.

Mami on tänäänki vaan nukkunu. Me yritettiin herätellä sitä, räppäiltiin ja hypittiin sen niskaan mut se vaan kääns kylkeään. Mä en tajuu, ett mikä ihme sillä on. Kyl se meiän kans touhuaa ja huolehtii meist, mutt ei se paljo muuta sitt jaksakkaan. Pitäiskö meiän huolestuu?

Jouluki tulee ja me ollaan saatu ekat lahjatki jo. Siis ei me olla niitä tietenkää vielä itellemme saatu, mutt mamilla on ne jo jossain piilossa, eikä se millään anna niitä meille, vaik me kuinka haluttais ja yritettäis. Se vaan pitää niitä piilossa ja sanoo, ett jouluna sitt saadaan vasta.

Nii ja ollaanhan me leikitty mamin kans meiän dinosauruslelullaki. Se on ollu kivaa, ku ollaan juostu ympäri olohuonetta sen perässä ja yritetty saada sitä kiinni. Se on kiva, ku se roikkuu tos vaatehuoneen ovessa, ja voidaan aina leikkiä sillä kun huvittaa.

Mitäs muuta asiaa meil viä olis... Me haluttais ulos, tai ainaki mä haluisin, mutt siel on kuulemma niin kylmä, ettei meiän kannata sinne mennä. Kai me taas pian päästään.

Mutt me tullaan taas, ku tulee jotain juttua. Leikkauskertomuksenikin mä tuun tänne sitt kertoon, se on varmaan aika kauheeta. Niin ja muistakaahan käydä äänestämässä lokikolleja, vaik varmaan kaikki onki sen jo tehny :)