Kalevi on nyt ollut täällä parisen vuorokautta. Edistystä on tapahtunut jonkin verran kissojen lähentymisessä ja ystävystymisessä. Mahtuvat jo samaan syliin. Uolevi oli minulla eilen aamulla sylissä ja kehräsi. Hetken päästä Kalevikin kömpi syliin ja yritti saada jonkinlaista kehräystä aikaiseksi, mutta ei oikein vielä onnistunut, pieni kurina kuului kurkusta hetken, mutta eiköhän se siitä... Kuitenkin Uolevi edelleen kehräsi ja eivät tapelleet, siinä olivat molemmat sylissä niin kuin ei mitään. Myös hiekkalaatikkoralli on rauhoittunut. Sain sen kuriin sillä, että laitoin toisenkin hiekkalaatikon tuonne. Voivat molemmat käydä yhtäaikaakin astioillaan jos haluavat. Omiaan eivät ole vielä valinneet, käyvät molemmat molemmissa laatikoissa, kumpaan nyt ehtivät ennen toista. Vielä on painimatseja ja sähinää pikkuisen, mutta samassa sängyssä minun kanssa nukkuvat molemmat aina yöllä, ei ole ongelmaa - ja nytkin nukkuvat molemmat sängyllä kun vimmasivat aika rajusti tuossa äsken, väsähtivät varmaan.

Mutta silti on vielä niin varautunut olo. Jotenkin sitä vaan miettii sitä, mitä silloin loppukesästä tapahtui Oivan kanssa. Kalevi on vielä niin pieni, kuin Oiva tullessaan. Ja vaikka tiedän, että pentukisut nukkuu paljon, siltikin kun Kalevi käy nukkumaan, tulee joku hätä, että onkohan se terve. Kalevi on niin pieni ja heikko, että mitä vaan voi tapahtua, niinhän Oivakin oli. Ne on niin saman kokoisia, ja Uolevi näyttää ihan isolta kollilta Kaleviin verrattuna vaikkei edes olekaan vielä kovin iso, vielä se siitä kasvaa jonkin verran varmasti.

Ja sitten alan miettiä, mitä olisin voinut tehdä toisin Oivan kanssa, tai olisinko sittenkään voinut kissaa pelastaa enää. Olisiko se pelastunut, jos olisin vienyt sen lääkärille heti seuraavana päivänä, kun se tuli. Mutta mistä minä olisin tiennyt? Olisihan minun pitänyt viedä ne molemmat kissat tarkastukseen. Ja jos Oiva kuivui, kun ei syönyt kunnolla. Olisiko minun pitänyt jotenkin vielä enemmän yrittää syöttää tai edes juottaa sitä, ettei se olisi kuollut? Miten minä olisin sen pystynyt tekemään? Mitä minun olisi sitten pitänyt tehdä, ja entä jos tein itse jotain väärin... Samalla tavalla olen Oivan ja Uolevin, molempien kanssa toiminut, Uolevi on elossa mutta Oiva ei. Ja nyt pelkään jostain syystä, että Kaleville käy samoin kun Oivalle. Hätäännyin eilen, kun kissanpoikanen ei juonut vettä kupista. Pitkään seurailin ja houkuttelin. Sitten illalla joi, ja aamullakin joi. Ehkä sillä ei ollut vaan jano, tai ehkä se oli juonut jossain vaiheessa enkä minä ollut huomannut. Hyvin molemmat kisut nyt syö ja ovat tosi vilkkaita. Ei Kalevilla (tai Uolevillakaan) ole mitään hätää. Silti minä hätäilen ja mietin, vanhasta muistista ja siitä ikävästä tapahtumasta oppineena.

Rokotus olisi viikon päästä taas. Uolevilla tehoste ja Kalevilla eka piikki. Saa nähdä mitenkä menee.

Kamera rikki. En saa kuviakaan vieläkään. Yritän ensi viikolla, jos jotenkin saisin :)