Voi että nyt kiehuu minun sisällä ja pahasti.

Eilen täällä kävi minun täti. Oltiin siinä jonkin aikaa ja hän meni keittiöön, kisut heti perässä ja kiehnäsivät. Kupit oli juuri syöty vähän aikaa sitten tyhjiksi. "Ootko sie syöttäny näitä kissoja?". Sanoin, että en nyt, mutta jokin aika sitten. "Näistä pittää huolehtia, jos sie et syötä näitä, niin mie hommaan nää kissat siulta pois, mie sanon jollekkiin ettet sie näitä syötä niin ne lähtee niinä aikoina". Voi kissantassut sentään. Kissat sai vähän aikaa sitten ruokaa! En todellakaan niitä ala joka tunti syöttämään pussillisella kissanruokaa + raksukupillisella, nehän lihoo ihan muodottomiksi pallukoiksi, ei kissaakaan pidä jatkuvasti syöttää, ihan oikeasti, liikalihavuus ei ole hyvästä. Ja meidän (niin kuin varmasti monet muutkin) kissat on vielä semmoisia, että heti kun joku menee keittiöön, ne tulee perässä ja kiehnäytyy, odottaavat että annetaan jotain hyvää. Siis ihan oikeasti jotain tonnikalaa, kalkkunaleikettä, juustoa tai jotain, jos niitä itse syö. Voin kertoa, että hänen kissansa oli ihan oikeasti laiha, siis paljon laihempi kuin nämä minun kissat. Onko meidän pojat liian laihoja? Onko?! Ei minun mielestä. Ihan sopusuhtaisia ovat, tosin siskoni on sanonut, että Kaltsu on vähän pyöreäkin :)

No, sitten kun hän laittoi ruokaa kuppeihin, ei kisut syöneet. No ei kai ne syö, jos ovat vähän aikaa sitten syöneet, ei kai niilläkään ole pohjaton maha sentään. Hmmm... Mitä tästä nyt pitäisi päätellä. Kun ei tiedetä asioista, niin on hyvä tulla marisemaan ja valittamaan joka asiasta. Meidän Mooseskin oli aivan samanlainen. Kerjäsi heti herkkuja, kukapa meistä nyt ei niitä söisi. Liika herkutteluhan ei tunnetusti ole hyvästä ihmiselle eikä eläimellekään. Kyllä minä olen kissoistani huolehtinut, ne syöttänyt ja huolehtinut, vaikka itse olenkin ollut ihan lopussa tämän sairauteni kanssa ja en ole jaksanut omista asioistani välittää. Kissoja minä en koskaan mistään hinnasta, en vaikka maailma niskaan kaatuisi, jättäisi hoitamatta, en koskaan! Voi kettuperhonen sentään! Jos meidän pojat on laihoja ja huonosti hoidettuja, niin sitten minä olen hakoteillä kissoista, hevosista, koirista ja kaikista muistakin ötököistä. Missään vaiheessa en ole jättänyt eläimistäni huolehtimatta. Ne vaan valittaa valittamisen ja marmattamisen ilosta, pitää keksiä jotain millä saa toiset pahalle tuulelle. Ihan kun tässä ei olisi jo muutenkin hankaluutta. Vielä sitten aletaan päätä aukomaan olemattomimmasta asiasta. Voi hyvää päivää.

Jokainen voi omalla tahollaan miettiä ja tehdä johtopäätöksensä meidän kissojen hyvinvoinnista. Minun mielestä nämä voivat ihan hyvin.

Raapimapuun käyn ostamassa ensi viikolla lemmikkikaupasta. Siis sen puun, joka yltää kattoon asti. Saavat treenata kiipeilyäkin. Varmaan joku vihmerä keksii siitäkin jotain sanomista kunhan näkee tuon kapistuksen. Ärsyttää, kun parhaani teen ja sitten maristaan turhasta.

Kiitos.