Niinpä sitten tuossa yks päevä kun mami oli tulossa tuon yhen elukan kanssa sisälle, minä livahin ovesta ja läksin juoksemmaan. Siitäkös se mami hermostu. Se komenti koeran sissään ja lähti jahtoomaan minnuu. Pittääpä muuten tässä välissä kertoa, jotta kyllä se Kaltsu on siellä myös käynä, vuan säikähti jottain nuapuria ja tuli kiireellä takasin kottiin :D

Myö asutaan ihan ylimmässä, viijjennessä kerroksessa ja joka ikinen kerros on tosi iso ja vähän on semmosiakii sokkelojuttuja, niin sieltä on hankala löytee tämmöstä pientä kollikisua. Mutta tällä kertoo minun matka jäi meleko lyhyeks, kerkesin tarkistaa vaan tään meijjän kerroksen ja juoksuttoo mamia perässä :) Kun olin lähössä portaeta mänemään alas, liikuskelin ehkä liian hilijasesti, kun mami tarttu minun hännästä kiinni ja nosti sylliin. Yritin rimpuilla ja lähtä uuvestaan vuan ei se ollu ennee mahollista. Kottiin se minut vei. Kuhan sopiva tilaisuus koittaa, niin livahan tuas ja sitten sitä mäntiin... Mitäs ei vie pihalle ;)

Ja tuo koera on ruvenna nukkumaan sängyssä. Se on meijän paikka! Sohvalla sen vielä hyväksyttään ja on myö jouvuttu nukkummaan samalla sohvallakii sammaan aekaan mutta että sänkyyn! Ja mamin viereen! Ja tuo runtti minnuu koko ajan yrittää nuuskia ja tulla leikkimmään, mutta en minä sen niistä tassunhuitomis ja muista hyppelyleikkilöistä mittään ymmärrä. Kyllä se yrittää liian lähheiseks ja minun pittää vähän suuta avata jotta tajuvaa pyssyy kauvvempana.

Minä lähen nyt naukumaan mamilta kuivattua naudanmahhoo ja sitten pötkölleen sinne sänkyyn! :)

Yhtenä päevänä mami vaan häipy. Läks pois. Se oli viikon poikessa ja tuli viikonlopuks kottiin. Se tapahtu joskus marraskuun puolivälin aikoina. Ukki kävi meitä ruokkimassa. Sitten tuli uus viikko ja mami taas lähti. Ukki oli meijjän kansa kotona. Ja sitten sinä muanantaina uamulla tapahtu kamalia!

Se otti yksin iliman mamia kuletuskopan essiin! Uolevin se sai sinne laitettuu, mutta ei minnuu. Minä juoksin kun ohjus keittiön kuappien ylimmälle hyllylle ja rupesin huutammaan. Huusin ja mourusin kun viimestä päivee, pörhistin kaikki karvat niin pörhäkäks kun vuan sain ja sitten näytinnii kamalan isolta. Huusin ja sitten ukki piästi Ullen häkistä ja lähti. Oli aatellu, jotta ee kehtoo yrittee jahata, kun naapurit oes luulleet jotta se kiduttaa meitä, niin kovasti minä huusin.

Sitten sieltä ovesta jonnii ajan piästä tulikii jottaen naisia! Kaks jottaen vierasta immeistä, joilla oli herkkuja ja jotka sittenn houkutteli minnuu pitkään. Minä läksin lopulta mukkaan ja pelekäsin kun viimestä päevee.

Ne vei meijjät semmosseen johonnii lemmikkihoitollaan, meillä oli siellä semmonen oma huone, josta myö piästiin ulos sillon kun haluttiin ja ne syötti meille tonnikallookii. Alakujärkytyksestä kun selevittiin, se ol ihan kiva paekka mutta kyllä minä olin arka ja varuillani, tuo Ulle oli reippaampi.

No siellä oltiin puoltoesta viikkoa ja ukki haki meijjät kottiin... Tai myö luultiin piäsevämme kottiin, mutta ei. Tai joo. Mutta ei siihen sammaan vaan uuteen kottiin, semmosseen isompaan, missä on jos jonniilaesta härpäkettä, niistä kerrottaan kohta. Mutta se kaekista pahin ja isoin järkytys! Mitä tiällä uudessa kotona ootti, kun myö tultiin?!

Mami... No ee siinä mittään. Mutta sitten se, mitä myö oltiin jo pitkään pelätty! Koiruli! Siis se koiruli! Se on nyt tässä. Semmonen musta iso, semmonen mikä söi meijjän ruuvvatkii heti ensimmäesenä ja minä kun antelin sille heti! Yritti minun ja Ullen muikkuja ottoo, mutta myöpä muristiin ja pörhisteltiin kunnolla, eepä uskaltana tulla. Myö ollaan näytetty sille, miten tiällä ollaan ja eletään meijjän ehoilla. Oli ensin tosi outo juttu, mutta kyllä myö ollaan nyt annettu sen olla rauhassa. Joskus se tuota Ullee vähän yrittää suaha leikkiin, mutta ei Ullee kiinnosta. Minä ojennan käpälee jos liian lähheiseks yrittää. Vaan on tääkii, ee suatu olla raahassa.

Tiällä on enempi tiloja, missä suahaan riekkua. On parveke, jossa on verkot, ihan kun jossakkii häkissä oltas, mutta ei se mittään, on siellä kiva kuitennii olla. Vielä ee olla piästy tutustummaan ulos meijjän reviiriin mutta kyllä myö kohta lähetään, vaekka valjaessa se pittää tietysti tehä. Sitten on oma sauna! Siellä myö tykätään nukkua. Mami kun sen lämmittää, myö kellotetaan siellä niin kauan, kunnes mami tuopi vesiastian lauteille. Ikävä vuan, kun tuo koiruuskin hyökkii sinne. Ja jäläkilöölyissä on mukava ottoo unet myös.

Tämmöstä tiällä on tapahtuna. En tiijjä tullooko se koera tänne lokimualimaan, kun ee myökään tunnuta suavan tätä nettiaikoo kovin paljoa. Pittää yrittee mamilta naukua jotta suatas olla  tässä enemmän. :)

Mutta voittako työ kamut kuvitella! Siis se koira, se viärärotunen josta myö puhuttiin... Se on luultavastikkii nyt tulossa! Siis mami on lähössä ens kuun puolivälin aikoihin kahtomaan sitä jonnekkii Etelä-Suomeen! Se ei oo vielä ihan varma juttu, mutta mitä luultavimmin se on kuulemma tänne tulossa, mamin sanojen mukkaan. Se sotkoo meijjän kaikki kollien jutut ja tulloo häiriköimään meijjän rauhallista kissanelämää! Aatelkee! Siis koiruus! Koira!

Myö kyllä ollaan jo tehty mamille se seleväks, jotta ihan varmasti aijjotaan pittee se rakki kurissa eikä varmasti anneta sen hyppiä silimille eikä männä meijjän omille paikoille, missä myö tykätään viettee aikoo niin kun sohvalle. Mamihan paapoo sitä kun mitäkii lasta ja ostaa sille omat petit ja kaikki. Se on ihan sekasin. Aikoo tuuvva tänne jonkun läähättävän kuolaavan elukan, joka ei ossoo muuta kun sotkea kaekki paekat!

Ja arvatkees mitä vielä. Myö muutetaan jos se elläen tulloo tänne. Myö muutetaan kuulemma isompaan kottiin jotta kaikki mahutaan siihen. Aivan täysin on mami piästään sekasin. Mitähän myö voitas sille tehä?

Eikä se ennee suostu viemään meitä mökillekkään tänä syksynä. Sano, jotta sinne on nyt laitettu niitä paistimyrkkyjä ja jos myö suahaan hiiri, se on voinu syyvvä myrkkyjä tai suatettas kuulemma napata kuollu myrkkyhiiri jostain eikä se siks uskalla meitä tään syksyn aikaan sinne kuskata, ens kesänä vasta. Just joo. Ja miten myö ennee suahaan metättee rauhassa, kun se koeran rutale on siellä häirihtemässä?! Jotta hyvästi vaan kaikki ihanat metätysretket. Sen rakin on ihan turha luulla, jotta se meitä suapi ajettuu puuhun tai jonnekkii, sitä ei tule tapahtummaan ikinä! Heti kun se meijjän silimien alle tulloo, myö otetaan siltä aivan kaikki luulot poekkeen, se on varma.

Meillä ois ihan tässä kohta rokotuksetkin. Jouvvutaan tuas siihen pieneen kuletushäkkiin ja sitten sinne pahanhajuseen elläenliäkärin huoneeseen. No, se myö kestettään, ollaanhan sentään hyviä ja vahvoja miehiä! :)

Tämmösiä tänne. Kunpa suatas kirjotella usseemminnii... Ei etes uskalleta ennee luvata, kun tuosta mamista ei ikinä tiijjä...

Eilen se yöllä kahteli vielä tuota telekkaria tuossa kun myökii vielä riekuttiin. Sitten se tajus, jotta vois puhistoo meijjän hiekkiksen kun oli ollu yhen yön poekessa kottoo eikä ollu puhistana sitä vielä. No se rupes lapioimaan ja minä oesin halunnu männä siellä asioimaan. Se ei piästännä minnuu ja sitten minä mänin etteisen lattiille oven etteen ja siinä oli päevän postit. Rupesin kuapimaan niitä ja mami tuli kahtommaan, en vielä kerinnä siihen mittään tehä. No sitten se otti minut ja laitto sinne meijjän ommaan vessaan ja sano, jotta käy sitten niin jatkaa puhistamista. Tulin heti pois, se oli unohtana sen lapion sinne niin enhän minä voena siellä olla. No se puhisti loppuun ja sitten laetto minut sinne takasin, jotta käy nyt. En käynä, tulin poekkeen ja vähän ajan piästä kävin etteisen matolla! Nyt mami tuolla pessöö sitä mattoo ja viime yönä se joutu vielä kolomen aikaan luuttuumaan etteisen lattiita ja laetto siihen jottain kamalan hajusta myrkkyä jotta hajut poistuuvat. Ja nyt se sai piähänsä, jotta minulla on tullunna tuas se virtsatietulehus, kun en halunna hiekkiksellä käävä ja se on nyt hysteerinen ja viemässä sinne liäkärriin... Eikö se tajjuu, jotta minä halluun sinne sillon kun minulla on hätä, sillon minut on piästettävä sinne ja ei siellä sua olla mittään lapioita tai muuta. Se nyt kuulemma seurailoo minnuu ja jos vielä jottain tuommosta tulloo niin kiikuttaa liäkärille kun kuulemma oireet on samat kun sillon pentuaikanakkii. Voe hyvänen aeka, minkälaesta touhua. Se reissu siellä oli kamala, en halluu ennee sinne uuvestaan. Eikä minulla mikkään tulehus ees oo, kunhan osotin vuan vähän mieltäni mamille!

Ja oltiin viikonloppuna mökillä. Mamihan pelekee hiiriä niin paljon, jotta se männöö ihan paniikkiin joka kerta kun hiiri tulloo lähelle, olipa se sitten elävä tai kuollunna jo. On siinnäi eläjä, tuommonen pien hiiri ja sitä pittää pelätä. No se laetto meille kuistille ruokoo, aatelkee, suatiin syyvvä ulukona aaringon paesteessa, se on kyllä hieno juttu ja sitten lötköttee siinä lämpimässä sillon kun ei jaksa metästee hiiriä. No siinä se sitten laetteli ja huomas, jotta jalakaan osu jottaen pehmeetä. Mami sitten kahteli siihen viereen ja siinä oli meijjän tuoma piästäisen ruato, myö oltiin tuotu se vähän aekoo sitten näytille siihen, kun tiijjetään jotta mami säikkyy niitä ja pelekee kun ruttoa. No siitähän synty huuto ja peleko. Myö suatiin syyvvä onneks ulukona vuan seuraavan kerran kuulemma jos tuommonen löytyy, niin suahaan syyvvä sisällä. Se ei käy. Myöhän kuletellaan niitä, ois varovaisempi. Seuraavan kerran myö tuuvvaan paistit sisälle.

Jotta tämmösiä kuulumisia tänne nyt kuuluu :) Myö pallaellaan sitten kunhan jottain on tuas. Aeka rauhallisen tasastahan tää elo on tällä hetkellä..

Tuossa tämän kuun alussa minä täytin kaks vuotta. Kyllähän nuo pienet juhlat pitivät, vuan ei mittään kovin isoja. Ullekaan ei suanu isoja pirskeitä sillon toukokuun lopulla. Herkkuja myö ainakii syötiin mielettömät miärät. Hiiripaistitkaan ei oo vähissä olleet kun ollaan mökillä oltu metällä.

Minä yllätin mamin tuossa muutama viikko sitten. Se kun luuli, jotten minä ossoo sillä tavalla käkättämällä äännellä, sitä semmosta saalistuskäkätystä. Ulle kovastikkii sitä iäntä tuossa ikkunalla pittää ja häntä vipattaa ja se on ihan valppaana koko kissa. Minä en niin oo kehanna esitellä, mutta ossoon kuitennii! Yks perjantai-ilta mami oli lähössä saunaan ja otti jottain hiusaineita (???) tuosta meijjän pesuhuoneesta, meillä kun ei ommoo saunoo oo niin sen on käytävä tuolla alakerrassa, pyh, myö haluttas oma että voitas makkoilla niissä jäläkilöylyissä, meille on kerrottu jotta se on ihanata. No kuitennii mami kun mäni tuonne kylyppäriin, se näki kärpäsen meijjän vessan katolla. Se huus meille, jotta pojat, tulukeehan kahtomaan jotta mikä tiällä on. Myöhän juostiin kuin ohjukset sinne. Uolevi ei paljon kerennä tehä mittään kun minä mänin jo kahtomaan. Sitten se otus lähti lentoon. Minä hyppäsin pyykinpesukonneen piälle (joka on muuten kamala kapistus, hyvä kun vessaan uskaltaa männä kun se hurisee tuossa) ja aloin käkättämmään. Yritin kiivetä seinälle ja käkätin ja käkätin, sitten yritin männä siihen telineeseen missä mami säilyttää sen pesuaineita siinä suihkun luona. Se kärpänen lähti lentämmään olohuoneeseen ja minä lähin perrään kun rasvattu salama. Hypin ikkunoihin, seinille, hyllyihin, hyvä jotten kattolamppuun ja puottelin tavaroita männessäni. Lopulta sitten sain kärpäsen kiinni ja pistelin poskeeni sen hyvällä ruokahalulla, nami nami. Oli siinä Ullellakkii ihmettelemistä, se vuan kahteli ihmeissään vaikka ainakkii mamin mielestä se on ahkerampi kärpäsenmetättäjä kun minä. Saivatpahan nenilleen, kyllä minäkii tuon homman ossoon!

Viikonloppuna piästäs tuas mökille hiirestämmään. Sittenpähän tuas tuuvvaan paistiloita näytille. Harmi vuan kun moni niistä on niitä väkeviä niin ei niitä voi herkutella, mutta on siellä niitä oikeitakin paistiloita. Sittenpähän siellä juostaan tuas. :)

Mami puhhuu ihan ihmeitä. Se nyt on kiinnittänä huomion siihen, kun minä kuulemma jatkuvasti lipon kieltäni, ihan jatkuvasti. Pyh. Ja sitten vielä se väittää, jotta minun suu haisoo pahalle. Kun haukottelen sen sylissä, se meinoo pyörtyä joka kerta. Sitten se lopulta tokas, jotta minulla on jottain hammas... hammas... hammaskiveä. Siis kiviä hampaissako!? Enhän minä oo syönä mittään kiviä koskaan! Mistä niitä oes voina tulla!? Jännä juttu, lie tuo orja jotennii sekasin.

Ja nyt minua on sitten uhkailtu liäkäriin lähöllä. Kuulemma suussa on vähän jottain valakeesta poikkeavoo, jotta hampaessa on tummia kohtia. Enhän minä nyt ruppee tässä minnekkään liäkäriin lähtemään. Ei minuu oo vaivanna yhtään, normaalisti syön ja oon muutennii. Hiiripaestia tarvihen ja se on siinä.

Ja mami vertailoo nyt minnuu yhteen viärärotuseen eli koeraan. Silläkii oli ollu pahan hajunen suu ja hammaskivvee ja oli joutunneet ottamaan hampaita poikkeennii. Mutta ei minussa oo vikkoo, ihan hyvin on assiit. Sais tuo mami lakata koko ajan huolehtimasta, kyllä minä sitten ilimottelen kun on hätä.

Kalevilla on samanlainen suu. Miks se ei siitä huolehi?

Nyt syömään mummin tuomia muikkuja. Nam nam. Viikonloppuna sitten suahaan ihan semmosia tuoreita paistiloita jotka ite teurastettaan ja tapetaan, se se on parasta ravintoa :)

Jotta mitenkähän tämän nyt selittäs. Eipä tässä varmaan selityksiä tarvita. Ei myö tiijjetä, miks tää loki jäi tälleensä väälle kirjottelulle ja sitten katos ihan kokonaan vallan. Myö niin masennuttiin, kun ee suatu niitä kuvia tänne laetettua. Eekä tuo toemi vieläkkään. Ja html-kooditkkaan ee lissäänny. Valittaa, jotta meillä on joku ponnahusikkunoettenesto-ohjelma piällä ja siks ee voijja hyödyntee tuota työkalluu. Ja myöhän ollaan otettu se ikkuna poekkeen. Liekkö joku virustentorjuntajuttu jolle ee maheta myö pienet isot kollit mittään?

Kuvia oes paljon ja uusia. Pitänöön varmaannii tehä semmonen erilaenen kuvaloki jonnekkiin, ja sitten laetella linkkiä kun on uusia kuvia tarjolla. Videottii pittää toista kautta laitella. Jaksanoonko sitä kukkaan sitten erikseen kahtella jatkuvaan?

Ja niin se kamut kesä vuan tulla tupsahti tännekkiin. Ollaan jo kahesti piästy mökille, toisen kerran pariks ja toisella kertoo jopa kolomeks päivee. Hiiruloita ollaan tapettu ja syöty ja puissa juostu ja kiipeilty. Kyllä se kuulkee on raavaan kollin elämee se. Ja kottiin tullessa ollaan niin rätti ja poekki jottei jaksa etes ruokoo kurnuta ennen kun ollaan suatu nukkua piiiitkät unet. Vaan on kyllä parasta mitä tämmönen kollipoika tietää.

Tiällä kotonakii ollaan narussa ulukoiltu, mutta ei se oo sama asia. Ei piästä ite kuleksimmaan missään. Tuossa kevättalavellahan myö karkailtiin kovastikkiin tuonne rappukäytävvään, jotta mami tajus viijjä meijjät pihalle kunnolla narussa kun niin pitkään oltiin sisällä. Kuulemma liian kylymä oli, vaan sitähän varten meillä on turkki! Eikö se sitä tajunna.

Ja tuo hyönteistennii jahtoominen on mukavoo puuhaa. Sitä onneks voi sillontällön harrastaa tiällä kaupungissakkii niin se lievittää tuota saalistusviettiä kun se pahimmilleen isköö. On se tää kesä mielenkiintosta aikoo.

En nyt tiijjä mittee tähän muuta kirjottas. Tää nyt on vähän tämmönen pikapostaus kun ei olla aikoihin kirjooteltu ja en tiijjä mittee kertos. Tassujen pittää vähän totutella tähän tuas. Mutta jos orja antaa nettiaikoo, niin yritettään suaha joku ploki niille kuville ja videoille niin saisitta sitten nähhä uusia kuvia. Tylseehän se on lukkee pelekkee tekstiä kaekista juttuloesta ja mittään todisteita ei oo esimerkiks hiirisaaliista tai muista...

Nyt unille. Viikonloppuna piästään mökille ja sitten ei ehi nukkua. Pittää tää arki nyt ladata mahollisimman paljon virtoo jotta jaksaa siellä telemiä, ei siellä paljon ehi nukkua :)

Joolu olj ja mänj. Voettako kuvitella. Tää orja jätti meijät ihan kahelleen! Ihan keskenämmy tänne ja läks jonnekkii. Jätti se paljon ruokoo ja oli vuan vuorokauven verran poekessa. Suatiin kamalasti syyvvä herkkuja. Lahjaks suatiin paljon herkkuja, vesikuppi ja sitten semmonen hiirilelu, jossa on semmonen iso pallokii. Ee tullunna kuitenkaan niin paljoo lahjoja kun viime jooluna.

Uutenavuotena tuo olj kotona ja kävivät ampumassa jottaen rakettejakkii ulukona nuo immeiset. Kamalasti ne söevättii. Ja myö kanssa syötiin ja kateltiin ikkunasta niitä paakkeita.

Sitten mami kävi jossaen laevallakkii. Olj pari päevee poessa viikonloppuna. Onneks mummi ja täti kävi meitä ruokkimassa ja hoetamassa. Eekä tuona sieltä reessusta mittään! Ee yhtään meelle, itelleen vuan osti jottaen ihan turhanpäevästä. Kävi kuulemma siellä juhlimassa synttäreetään, vaekka ne onnii vasta viikon piästä. Kohta kuulemma lähtöö tuas sinne merelle. Kyllä ne nuo ihmiset jaksaat. Meistä on niin mukava tiällä kotona olla ja välillä käävä ulukona. Siellä onnii muuten kamalasti nyt lunta. Suahaan mahhoommu myöten pomppia hangessa. Ee se muuten haettoo mutta paleloo aeka paljon. Nyt tiällä on niin kylymä, jottee millään kärsitä männä pihalle.

Tämmöstä tiällä. Ee oekeen mittään sen suurempoo. Kun suatas niitä kuvia tänne laetettuu...

Vuan nyt myö raahotuttaan herkkujen ja lahjojen iärelle, huomenna siis. Pallaellaan sitten joolun jäläkeen tuas!

Tuo orja tuossa (itelleen!!) teki jottaen ruokoo viikolla. Olj leekkoomassa makkaroeta ja melekeen jo suana loppuun sen homman, kun sitten tuo Kaltsu tulloo ja nappoo makkaranpätkän käsistä. Viep sen ja lähtöö juoksemmaan karkuun sen sualiinsa kansa. Jottaen ne tuossa ravasivat ympäri kämppee, orja ja Kale. Vuan olpa se niin viksu kolli jotta tajus männä telekkarin, pöyvän, sängyn ja tuolien alle karkuun ja murahteli vuan kun orja yritti napata ruokoo poes. Ee suana ja Kale sitten sai syyvväkseen. Ee orja jaksana konttaella sängyn alla. Mitäs tuommosia herkkuja syöp ja meijjät jättää iliman. No suatiin myö viime viikonloppuna suikalelihhoo ja kermaviiliä, vuan niinpä tuo söe itekkii jottaen. Nyttennii sillä oes lohta jiäkuapissa ja myö ee suatu etes muikkuja.

Sitten tuossa joku aeka sitten olj orja rentootumassa ja sillä tuossa pöyvällä iso lasi missä ol jottaen kamalan väristä ja näköstä ja varmaan makustakkii juomoo. Semmosta ihan kun siihen oes jottaen viljoo sekotettu. Kaekkee ne nuo immeeset juopivat. Kaltsu halus maestoo jotta mittee siinä on, niin män pöyvälle ja puotti koko lasin alas. No rikkihän se män ja kaekki juomiset lattiilla ja katti litkimmään siitä. Orja suuttu ja minä mänin sängyn alle piiloon. Kale vuan jatko juomista. Ee se kyllä pitkään litkinä kun tuo siirti sen etteiseen jotta saes siivottuu ne sotkut. Se on kuulemma semmosta joka ee oo kissojen juomoo eekä meijän tarvihe sitä juuva. Vuan sinne mänj lattiille ja hyvä olkii aenakkii meijän mielestä. Tietääpähän nyt Kaltsu jotta miltee ne nuo immeesten kotkotukset maestuuvat.

Nyt jooluna on tulossa uus kamera. Suahaan sitten otettua kuvia kun se on ihan meijän oma. Ja jos sitä videopätkeekii saes nuista Kalevin toohuloesta, on ne aekamoesia kyllä. No sehän on vielä nuor poeka.

Tämmöstä tiällä nyt on. Pittää lähtä pyytelemmään jos se tuo orja antas siitä lohesta pienet palaset. Johan tuo Kalevi tuolla on, jos se ottas lohettii käsistä ja antas minullekkii palan. :)